Islam Karimovia on pidetty jopa yhtenä pahimmista diktaattoreista, jotka nousivat valtaan Neuvostoliiton kaaduttua. Tyrannina tunnettu Islam Karimov synnytti valtakoneistonsa Neuvostoliitosta itsenäistyneen Uzbekistanin raunioille ja hallitsi maataan itsevaltaisena presidenttinä vuosina 1991-2016. Uzbekistanin hallitus julisti vuoden 2004 "Rakkauden ja hyvyyden vuodeksi". Se oli kaukana totuudesta. Britannian entinen Uzbekistanin suurlähettiläs Craig Murray on sanonut, että Uzbekistanissa käytettyihin kidutusmenetelmiin kuuluivat muun muassa elävältä keittämiset ja raiskaukset rikkinäisillä pulloilla. Asiantuntijana filosofi ja kirjailija Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Islam Karimov Kuva: Helene C. Stikkel/U.S. Department of Defense

Getúlio Vargas toimi Brasilian yksinvaltaisena presidenttinä kahteen otteeseen dramaattiseen itsemurhaansa asti. Sikareita poltteleva, taikauskoinen ja jatkuvasti kiroileva mies osoitti kiistämätöntä taitoa yhdistää maata repiviä tahoja, mutta kun tarvittiin kättä pidempää puuttuivat sotilaat ja poliisivoimat armotta peliin. Ihmisiä saatettiin pidättää ja piestä. Vargasin tyyli oli ”kevyttä fasismia”, eli toisinajattelu tukahdutettiin. Diktaattorien joukossa Vargas kuuluu ehdottomasti oppineimpien joukkoon, vaikkakin hänen suosikkikirjansa oli Mussolinin elämäkerta. Vargasille valta oli elämäntyö ja hän ampui itsensä palatsissaan, kun armeija valmistautui vallankaappaukseen. Työväelle ja alemmalle keskiluokalle Vargasista tuli marttyyri, kertoo filosofi ja kirjailija Leif Sundström, toimittajana Raimo Tyykiluoto. Getúlio Vargas Kuva: Luiz Chaves

Onko Orbán Euroopan vaarallisin mies? Kun maalaispoika ja sittemmin lakimies Viktor Orbán oli perustamassa Fidesz-puoluetta 1988, oli Fidesz radikaali ja liberaali. Se oli nuorisoliike, jonka yläikäraja oli 35 vuotta. Puolueen ohjelman olisi voinut kiteyttää sanoihin rokkia ja politiikkaa. Puolueen maestron Viktor Orbánin aseina oli nauru ja ironia. Hän oli myös henkilö, joka toi farkut ja pikkutakit Unkarin parlamenttiin 1990-luvulla. Orbán niitti mainetta Unkarin demokratian esitaistelijana ja sosialismin kaatajana, mutta todellisuudessa jo 1990-luvun alussa Orbánilla ja Fideszilla oli selkeä näkemys, että Unkarissa valtaan päästäisiin kansallismielisyydellä, ei läntisen liberalismin avulla. Nyt Orbánilla on valtaa, jota hän näyttää ja käyttää. Hän on paljastanut vallanhimoiset kasvonsa, jolle EU:n tukieurot kelpaavat, mutta EU:n arvot eivät. Asiantuntijana Kauppalehti Option toimituspäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Viktor Orban Kuva: EPA

Päiväntasaajan Guinean valtionradio julisti vuonna 2003 että “Teodoro Obiang voi päättää tappaa ilman, että kukaan vaatii häntä tilille ja joutumatta helvettiin, koska hän on itse Jumala” Biokon saaren sotilaskuvernööri, Alifanfaron suuri kenraalimajuri, Biokon Annobonin ja Rio Munin mahtavien saarten herrasmies Teodoro Obiang Nguema Mbasogo on hallinnut Päiväntasaajan Guineaa presidenttinä yli 40 vuotta ja on maailman ehkä huonoiten tunnettu julma yksinvaltias. Nyt yli 80-vuotias Teodoro Obiang nousi valtaan vallankaappauksella vuonna 1979. Obiang on voidellut öljyllä Päiväntasaaja Guineasta oman utopiansa ja luonut Länsi-Afrikkaan diktatuurin, jota monet yksinvaltiaat katsovat kateudella. Asiantuntijana toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Teodoro Obiang Nguema Mbasogo Kuva: EPA

Kongon vapaavaltion perustajan teot lyövät ihmisuhrien määrässä jopa Hitlerin kädenjäljen. Vuonna 1835 syntynyt Leopold II oli Belgian kuningas vuodesta 1865 aina kuolemaansa asti. Leopold II oli kaupankäynnin lähetyssaarnaaja, joka perusti Kongon vapaavaltion ja toimi sen ainoana omistajana vuosina 1885-1908. Kongon vapaavaltio oli Leopold II:n yksityinen hanke, jonka kuningas perusti tehdäkseen bisnestä kumilla, norsunluulla, mineraaleilla ja orjilla. Kauppa kävi ja kongolaisten veri virtasi. Muun muassa virtahevon nahasta tehtyjen ruoskien iskujen seurauksena Kongossa kuoli tuplasti enemmän kuin ihmisiä holokaustissa. Asiantuntijana toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Leopold II Kuva: Alamy

Sheikki Mo tuottaa kansalleen visioita ja unelmia kuin liukuhihnalta, mutta työstää siinä sivussa omaa eldoradoaan, eli materialismin Mekkaa. Dubaita on vuodesta 2006 lähtien hallinnut emiiri Muhammad ibn Rašid Al Maktoum, tuttavallisemmin Sheikki Mo. Al Maktoumin perhe on ollut Dubaissa vallankahvassa jo vuodesta 1833. Sheikin Mo:n omaisuuden arvoksi on arvioitu noin 17 miljardia euroa. Sheikin nopeita päätöksiä edistävät hänen kyseenalaistamattomat valtaoikeutensa. Kunnianhimoisia hedonistisia projekteja eivät ole päässeet hidastamaan demokratiaan liittyvät kansalaisten kuulemiset, eivätkä ympäristöasiat. Eivät myöskään työntekijöiden oikeudet. Dubain brändi on vapaamielisyys, mutta sen taakse piiloutuvat yhä kovemmat otteet, kertoo Kauppalehti Option toimituspäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Mohammed Bin Rashid Al Maktoum Kuva: ddp

Israelin ja Palestiinan tilanne perustuu jonkinlaiseen kauhun tasapainoon. Tasapaino horjuu nyt pahoin ja kauhu otti vallan 7. lokakuuta 2023, kun terroristijärjestö Hamas teki yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan. Amnesty International toteaa vuoden 2022 raportissaan, että Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet täyttävät apartheidin tunnusmerkistön. Samanlaisia arvioita ovat esittäneet useat muutkin tahot, esimerkiksi kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch ja israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’Tselem. Sorto kohdistuu niin Israelissa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla kuin muissakin maissa pakolaisina eläviin palestiinalaisiin. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun kansansuosio perustuu profiloitumiseen kovan turvapolitiikan puolustajana. Nyt ymmärrämme mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Isma’il Haniyya on Hamasin poliittinen johtaja ja ilman hänen suostumustaan ei päätöksiä Hamasissa tehdä. Hän on voittanut kerran palestiinalaishallinnon vaalit vuonna 2006, sen jälkeen ei Gazassa ole vaaleja tarvittu ja Hamas on kontrolloinut Gazan kaistaletta täysin. Myös oikeuslaitos Gazassa on toiminut Hamasin ehdoilla ja usein sitä ei edes ole tarvittu, kun epäillyt vain katoavat tai mukiloidaan. Hamas on osa alueellista liittoumaa, jossa ovat mukana Iran, Syyria sekä Libanonissa vaikuttava Hizbollah-ryhmä. Asiantuntijana toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Isma’il Haniyya, kuva: ddp Benjamin Netanjahu, kuva: All Over Press

Recep Tayyip Erdoğan yrittää aidosti kukistaa terrorismin Turkissa, se on selvää. Samaan aikaan Turkista on kuitenkin kehkeytynyt viime vuosina yksi maailman pahimmista mafiavaltioista, tiivistää Yhdysvaltain ja EU:n rahoittama ajatushautomon raportti. Järjestäytyneen rikollisuuden laajuutta ja sen asemaa mittaava Global Organized Crime Index 2021 pisteyttää Turkin Euroopan valtioista alimmaksi, kirjoittaa Suomen Kuvalehti. Miehestä joka kuunteli kansaa on tainnut tulla mies, jota kansa kuuntelee. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin mainetta rasittavat esille nousseet väitteet hänen läheisistä kytköksistä puolisotilaalliseen asejärjestö Sadatiin. Tämän niin sanotun sotilaskonsulttiyrityksen johto koostuu entisistä armeijan upseereista, jotka todistivat uskollisuutensa Erdoğanille auttamalla Erdogania kukistamaan vuoden 2016 vallankaappausyrityksen. Turkin Tasavaltalaisen kansanpuolueen väitteen mukaan Sadatin riveissä taistelee myös hajalle lyödyn terroristijärjestö Isisin entisiä taistelijoita. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Toni Alarannan mukaan Erdoğan pelaa suurvaltasuhteilla kuin kauppias basaarilla, ja että kaikkia hänen toimiaan leimaa vallanhimo. Tulevien vaalien voiton varmistamisessa Erdoğanin käytössä ovat vanhat keinot: vastustajien musertaminen ja lakitekninen kikkailu. Asiantuntijana toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Kiinan presidentti “digiajan diktaattori” Xi Jinping on vaikutusvaltaisin Kiinan johtaja sitten Mao Zedongin ja Deng Xiaopingin ja hän tietää sen. Harva kuitenkaan tietää, että Xi on noussut valta-asemaansa vuonna 2012 paitsi omilla ja isänsä ansioilla niin myös vaimonsa avustuksella: Xi Jinping solmi toisen avioliittonsa isänmaallisilla kansanlauluilla valtavaan suosioon nousseen Peng Liyuan kanssa vuonna 1987. Pengin tunsi lähes jokainen kiinalainen, kun taas hänen ujohkon aviomiehensä Xi Jinpingin vain harva. Vaimonsa uran myötä myös virkamies Xi Jinping nousi suuren yleisön tuntemaksi hahmoksi. Xin edeltäjä Kiina johdossa oli Hu Jintao. Häntä luonnehdittiin heikoksi johtajaksi. Kiina halusi vahvan johtajan ja sellaisen myös sai. Xi Jinpingin ajatusten oppikirja on lisätty kommunistipuolueen peruskirjaan ja Kiinan opetussuunnitelmaan. Xin ajatusten oppikirja opettaa, että saavuttaakseen tavoitteensa Kiinan on nujerrettava vapaa markkinatalous. Lisäksi Xin oppikirja määrittelee vaaralliseksi ilmiöksi yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja rajoittamattomat kansalaisvapaudet. Oppikirja julistaa myös, että Kiina tulee viemään yhden puolueen ja yhden suuren johtajan mallia “orwellilaista valvontajärjestelmää” kaikkiin maailman maihin. Xin ajatusten oppikirja puhuu totta, sillä Kiinan Vyö ja tie -investointiohjelma ulottuu jo yli sataan viiteenkymmeneen valtioon ja sitoo Kiinaan kymmeniä maita, jotka ovat velkaantuneet rakentaessaan satamia, junaratoja ja moottoriteitä, kertoo toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Josef Mengele aloitti sotilasuransa SS-joukoissa vuonna 1938. Hän yleni sotilasarvoltaan kapteeniksi ja palveli lääkärinä Auschwitzin keskitysleirillä 1943-1945. Kiihkein ihmiskokeiden aika ajoittui vuoteen 1944. Mengelen ihmiskokeet ovat osoittautuneet tieteen kannalta täysin hyödyttömiksi, joten kunnianhimoinen Mengele ei palvellut tiedettä, vaan tiede Mengeleä ja hänen hullua vallanhimoaan. Mengelen kädenjäljessä ei ollut Hippokrateen valasta tietoakaan. Mengele ei suojellut elämää, vaan hän tuhosi sitä. Josef Mengele oli natsiaatteen ruumiillistuma, jonka yksi kädenliike saattoi johtaa satojen ihmisten kuolemaan. On arvioitu, että Mengelen ohjeiden seurauksena jopa 400 000 ihmistä tuhottiin tieteen ja ihmisrodun parantamisen nimissä. Natsihallinnon Mengelelle myöntämä toisen luokan rautaristi muuttui brasilialaiseksi puuristiksi vuonna 1979. Josef Mengelen tarina on hyvä muistutus siitä, että ihmisen kykyä pahuuteen ei kannata koskaan aliarvioida. Asiantuntijana filosofi ja kirjailija Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Donald Trump markkinoi itseään pelastajana ja hänen suhteestaan menestysteologiaan keskustellaan Yhdysvalloissa kiivaasti. Kun Trump kertoi lähtevänsä tavoittelemaan republikaanisen puolueen presidenttiehdokkuutta vuoden 2024 vaaleihin, hänen suhteensa menestysteologiaan otti uusia kierroksia. Millainen vaikutus menestysteologialla on Trumpiin? Tiedetään, että Trump on ammentanut poliittisen viestinsä perusainekset pastori Norman Vincent Pealelta, joka tunnettiin nimellä "Jumalan kauppamies". Peale oli paitsi amerikkalainen pastori, supertähti ja miljonääri, niin myös Richard Nixonin perheystävä ja republikaanipresidenttien pitkäaikainen tukija. Trump myös käyttää kieltä, joka on kuin suoraan menestysteologian oppikirjoista. Trump tarjoaa menestystä, voittoja ja voittajia. Edellisen vaalikampanjan aikana Trump lupasi: "Jos minut valitaan, me voitamme niin paljon, että te kyllästytte voittamiseen". Kukapa ei haluaisi olla voittajan puolella? Myös saatanallisilla salaliittoteoreetikoilla on paikka ainakin Trumpin puheissa, joissa myös Yhdysvaltain perustuslaki kyseenalaistetaan. Asiantuntijana teologian tohtori (Ph.D.in Missiology), Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja, kulttitutkija Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Venäläiset etsivät Ukrainasta natseja ja fasisteja. Samaan aikaan venäläinen oikeudenjakaja, judoka ja juristi Vladimir Putin lupaa kansalle demokraattisempaa valtiota ja rustaa jopa 100 uutta lakia päivässä, jotka kiristävät kaikkien venäläisten elämää, samalla kun ne pönkittävät entisestään Putinin omaa asemaa. Putinin tavoite on russismi eli Venäjän johtama euraasialainen imperiumi, jonka olisi lopulta määrä kontrolloida kaikkea ”Lissabonista Vladivostokiin”. Putinin kädenjälki on poikinut käsitteen Putler: pilkkanimi, joka on muodostunut yhdistämällä Putinin alkuosa ja Hitlerin loppuosa. Sana nousi esiin Georgian sodan aikana 2008 ja nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan Putleria käyttävät jo lähes kaikki Putinia vastustavat mielenosoittajat Tokiosta Rioon. Putinin uuden ajan vanhat ideat näyttäytyvät lähinnä maailmanlopun tavoittelulta. Putinilla onkin valmiina pakosuunnitelma, joka kantaa koodinimeä Nooan arkki. Asiantuntijana kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Ei syntiä, ei katumusta, ei sovitusta. Vladimir Putinin lähipiirissä ei ole hänelle selkeää seuraajaehdokasta, mikä on ollut tae sille että Putin pysyy vallassa. Tämä puhdistava putinismi aiheuttanee myös sen, että Venäjä on matkalla kohti poliittista ja yhteiskunnallista kaaosta. Putinin ökyrikastunut lähipiiri on lopulta sekalainen seurakunta, joka riitelee keskenään. Kremlin keisari itse kurkottaa menneisyyteen, uhkailee ja maalailee uhkakuvia. Samaan aikaan Venäjän talous sakkaa ja natisee liitoksistaan. Putin yrittää hallita valtakuntaansa propagandaa suoltavalla enkelikuorollaan, jonka tehoa Venäjällä verrataan Kalashnikoviin. Asiantuntijana Kauppalehti Option toimituspäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Vladimir Putinin tie Leningradin kujilta tyranniksi. Putinin mukaan hänen nuorena takapihojen jengeissä viettämänsä aika oli hänen elämänsä onnellisinta. Omien sanojensa mukaan siellä pärjäsi ajatuksella ”jos tappelu on väistämätön, on iskettävä ensin”. Putinin idoli oli Neuvostoliiton “James Bond”, vakooja Juri Drozdov. Vladimir Putinin unelma täyttyi kesällä 1975, kun Putin astui KGB:n palvelukseen. Putin kasvoi ja kehittyi Juri Andropovin siipien suojassa, kuten muutkin hänen KGB:n ajoilta tutut kaverinsakin. Andropov oli mies, joka kehitti viime vuosikymmenten vaarallisimman vainoharhan, jonka mukaan Yhdysvallat ja Nato suunnittelivat massiivista yllätysiskua ydinaseilla, joka tuhoaisi Neuvostoliiton. Andropov valjasti vuonna 1981 KGB:n etsimään ympäri maailmaa todisteita ydiniskun suunnittelusta osoittaakseen harhojensa todenperäisyyden. Venäjän ja Kremlin keisari tuntuu kavereineen edelleen etsivän todisteita Andropovin vainoharhan todenperäisyydelle. Asiantuntijana toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Vuonna 1769 syntyneen Napoleon Bonaparten vaikutus maailmanhistoriaan on valtaisa. Napoleon muistetaan erityisesti hänen sotaretkistään ja taisteluistaan, jotka vaikuttavat yhä eri osissa Eurooppaa, Amerikkaa ja Aasiaa.   Napoleon oli ahne ja kyltymätön valloittaja, mutta hän painoi nimensä historiaan myös vahvistamalla lakikokoelman Code Civil, joka tunnetaan myös nimellä Code Napoleon. Se on edelleen tärkeänä osana monien maiden lainsäädäntöä, aina Japania myöten. Napoleon myös organisoi uudelleen Ranskan koulujärjestelmän, kehitti useita tieteenaloja ja rakensi Euroopan ensimmäisen lennätinjärjestelmän. Niin ikään Napoleonin määräyksestä otettiin ensimmäisenä käyttöön joukkorokotukset isorokkoa vastaan. Paitsi että Napoleon rikkoi ja hajotti, hän myös rakensi. Napoleon rakennutti useita kaupunkeja ja sairaaloita. Finanssisektorilla hänet muistetaan Ranskan keskuspankin perustajana. Voidaan tietysti sanoa, että kaikki tämä olisi tapahtunut aikanaan myös ilman Napoleonia - totta, mutta ei varmasti sellaisena kuin me nyt maailman tunnemme.  Asiantuntijana kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Pakistan herätti muun maailman huomion vuonna 1998, kun se teki ensimmäisen ydinkokeensa. Kallis ydinaseohjelma nosti Pakistanin alueelliseksi mahtitekijäksi, mutta samalla se ajoi maan lähes vararikkoon. Ydinasevaltion kiistaton johtajuus oli armeijan komentaja Pervez Musharrafille liian houkutteleva mahdollisuus, ja hän teki verettömän vallankaappauksen vuonna 1999. Siitä tuli Musharrafille vuoteen 2008 asti kestänyt voimaannuttava kokemus, joka loi hänelle kihelmöivän tunteen siitä, että maan ydinaseet olivat parhaiten turvassa juuri hänen käsissään.  Musharraf noteerattiin tuolloin vasta kolmannen luokan diktaattoriksi, mutta syyskuun 2001 terrori-isku Yhdysvalloissa nosti Musharrafin kertaheitolla diktaattorirankingin ykkösketjuun. Pakistanista, joka ainoana alueen valtioista oli tunnustanut naapurimaan Afganistanin Taleban-hallinnon, tuli yksi Yhdysvaltain tärkeimpiä liittolaisia syyskuun 11. päivän terroristijahdissa. Siinä sivussa Musharraf yritti paaluttaa Pakistaniin oman pilvilinnansa, jossa utopia eli ”liberaali diktatuuri” kelpasi politiikaksi.  Asiantuntijana Kauppalehti Option toimituspäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Jerry John Rawlings, Ghanan kansan suussa "Junior Jesus", aloitti valtiojohtoisen uransa diktaattorina, mutta lopulta hän ei ollutkaan mikään täysi hirviö. Rawlings tuli valtaan nuorena upseerina sotilaskaappauksilla ensin vuonna 1979 ja uudelleen 1981. Hän hallitsi ensimmäiset 12 vuotta diktaattorina, mutta muutti Ghanan demokratiaksi, perusti puolueen ja voitti presidentinvaalit kahdesti ainakin afrikkalaisen mittapuun mukaan rehellisissä vaaleissa.   Rawlings oli itse rajannut presidentin vaalikaudet kahteen, joten kun aika tuli täyteen hän erosi eikä ryhtynyt muuttamaan perustuslakia uusiksi voidakseen tulla valituksi vielä kolmannelle nelivuotiskaudelle. Vuoden 2000 vaalit voitti Rawlingsin pettymykseksi hänen kovin poliittinen vastustajansa, mutta Rawlings tyytyi vaalin tulokseen ja siirtyi rauhanneuvottelija hommiin. Rawlings toimi muun muassa Afrikan unionin Somalia-lähettiläänä ja YK:n pääsihteerin Kofi Annanin erikoistehtävissä.    J.J. Rawlings on harvinainen esimerkki siitä, että diktaattorikin voi kasvaa tehtävässään inhimilliseen suuntaan - tosin äärimmäisen harvoin, kertoo toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Generalissimus Tsiang Kai-sek johti Kiinan tasavaltaa vuosina 1928–1975. Time-lehti teki hänestä vuoden miehen vuonna 1937. Tittelistä huolimatta hän hävisi valtataistelun Mao Zedongin johtamille kommunisteille ja joutui pakenemaan joukkoineen Manner-Kiinasta Taiwanin saarelle vuonna 1949, jonne hän perusti Kiinan tasavallan pakolaishallituksen.  Taiwanin saaren alkuperäisasukkaat saivat karusti kokea isännän vaihtuneen. Tsiangin komennossa Taiwanin viralliseksi kieleksi tuli mandariinikiina, joka oli saaren alkuperäisasukkaille vieras. Myös alkuperäisasukkaiden taloudellinen hyvinvointi heikkeni, kun uudet isännät käyttivät aluksi jopa 85 prosenttia varoista asevarusteluun. Pienellä Taiwanin saarellaan generalissimus Tsiang Kai-sek ei koskaan luopunut vaatimuksestaan hallita koko Kiinaa. Kiinan tasavallan pakolaishallitusta hän hallitsi itsevaltaisena presidenttinä ja kovin ottein aina kuolemaansa vuoteen 1975 saakka.  Asiantuntijana kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Alphonse Capone, ”Arpinaama” (1899-1947), oli yhdysvaltalainen gangsteri, joka teki niin kuin puhui. Hänen tunnetuimpia ajatelmiaan oli ”Sitä pääsee niin paljon pidemmälle ystävällisen puheen ja aseen avulla kuin pelkästään ystävällisellä puheella” Evidenssi on vahva, sillä parhaina vuosinaan hänellä oli noin 100 miljoonan vuositulot ja vielä vuonna 2021 hänen aikoinaan omistama Floridan huvila myytiin 15,5, miljoonalla dollarilla.  Al Capone rakensi verisen imperiumin, jota rikollisjärjestöt edelleen mielellään kopioivat.  Mutta ilman 1920-luvun kieltolakia Al Caponesta ei olisi tullut Chicagon isoa miestä. Suuren Al Caponesta tekivät alkoholin valmistus ja salakapakat. Niihin 1920-luvun kieltolaki puri huonosti, ja viinaralli alkoi keskushallinnon sijasta lihottaa lainsuojattomia organisaatioita. Al Capone kuori kermat päältä. Bisneksellä oli hintansa. Al Caponea vastaan tehtiin suuren luokan murhayrityksiä ja eräässä niistä ammuttiin jopa yli tuhat luotia, mutta Al Capone selvisi.  Gangsteripomo ajeli panssaroidulla Cadillacilla jo 15 vuotta ennen kuin salainen palvelu järjesti sellaisen Yhdysvaltain presidentille vuonna 1941. Al Caponen arvellaan olevan vastuussa jopa 300-500 murhasta, mutta hänen kohtalokseen koituivat lopulta maksamattomat verot.  Asiantuntijana Kauppalehti Option toimituspäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Hugo Chavez, ”pikku-Castroksi” kutsuttu Venezuelan presidentti johti maata vuodesta 1999 vuoteen 2013. Chavez oli Latinalaisen Amerikan, ellei koko maailman rääväsuisin presidentti ja samalla köyhien venezuelalaisten sankari. Chavezin ideologia oli sekoitus sosialismia ja vallankumoustaistelija Simón Bolívarin ihannointia, maustettuna valikoiduilla Jeesuksen opetuksilla. Venezuelan valtavista öljyvarannoista huolimatta Chavez sai maansa yhä syvenevään talouskriisiin.   Hugo Chavez oli samaan aikaan sekä karismaattinen että ongelmallinen persoona. Hän oli omaperäinen visionääri, jolle oli suotu mahdollisuus pelastaa maansa ja toisaalta hän oli eräänlainen illusionisti, joka jäi historiaan vain yhtenä despoottina muiden joukossa. Chavez, joskus myös Hurrikaani-Huugoksi kutsuttu, oli Fidel Castron väistyttyä ehkä värikkäin, karismaattisin ja ristiriitaisin johtaja koko maailmassa.   Hugo Chavez oli oman johtajuutensa ruumiillistuma ja hänen valtakautensa oli sosialistinen show, kertoo toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen.   Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Hafiz al-Assad oli häikäilemätön juonittelija, vailla vertaa, jopa Lähi-idän mittakaavassa - sen myöntävät hänen vihollisensakin. Al-Assad oli julma ja häijy mies, joka nousi valtaan Syyriassa verettömällä vallankaappauksella vuonna 1970 ja valittiin presidentiksi seuraavana vuonna yli 99 prosentin kannatuksella. Kannatusta riitti kuolemaan asti eli vuoteen 2000. Hafiz al-Assad loi valtakautensa aikana pelon ilmapiirin: ihmisiä joita al-Assadin arveltiin katsovan karsaasti ei uskallettu edes tervehtiä. Vuonna 1982 Hafiz al-Assad nujersi venäläisopein äärimuslimien lietsoman kansannousun Haman kaupungissa pommittamalla kaupungin lähes maan tasalle. Henkensä menetti arviolta 20 000 ihmistä. Moraaliset kriteerit eivät merkitse maailmanpolitiikassa paljoakaan. Se on näyttänyt myös hänen seuraajansa ja poikansa Bashar al-Assad, joka on isänsä perinnön vanki.   Asiantuntijana filosofi ja kirjailija Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Imelda Marcos halusi itseään kutsuttavan nimellä "kansakunnan äiti". Imeldalle yksi rakkauden kohde oli The Beatles-yhtye, kunnes yhtye kieltäytyi tapaamasta Marcoseja ja se muuttui vihan kohteeksi.   Imeldan itsevaltainen mies, presidentti Ferdinand Marcos jäi kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja kun valtakunnan ensimmäinen nainen havaitsi olevansa miehelleen vasta toinen nainen, tuli Imeldasta aggressiivisempi ja hän vaati yhä enemmän valtaa itselleen. Imelda purki tunteitaan suunnittelemalla Manilaan uutta lentokenttää, ydinvoimalaa ja muita suurisuuntaisia rakennushankkeita. Elokuvista pitänyt Imelda Marcos käytti myös sata miljoonaa dollaria valtion kassasta luodakseen Filippiineille oman version Cannesin filmifestivaaleista. Huippukallis teatterirakennus valmistui vuonna 1982. Aasian elokuvateollisuuden Mekkaa siitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Filippiineistä tosin muodostui Aasian seksikaupan keskus Marcosien vallan aikana.   Imeldan poliittiset avaukset jäivät vaatimattomiksi, mutta shoppailureissut eivät. Hänen tuhlailusta tuli suorastaan legendaarista. Eräällä Yhdysvaltain reissulla paloi rahaa 3,3 miljoonaa dollaria. Nyt yli 35 vuoden jälkeen yli 90-vuotias rautarouva on jälleen kiinni vallankahvassa, kun hänen poikansa Ferdinand ”Bongbong” Marcos Jr. valittiin vuonna 2022 Filippiinien uudeksi presidentiksi.   Asiantuntijana Kauppalehti Option toimituspäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Ibn Saud perusti saudien kuningassuvun, joka nousi valtaan vuonna 1932. Hän oli Saudi-Arabian nykyisen öljyvaurauden luoja, ovela peluri, rohkea ja karismaattinen aavikkosoturi, jolla oli 22 vaimoa.  Ibn Saud kuoli yhtenä maailman rikkaimmista miehistä vuonna 1953. Hänen kuolemasta lähtien Saudi-Arabiaa on hallinnut joku hänen noin 45 pojastaan. Näistä 45 pojasta ja noin 50 tyttärestä on siinnyt tuhansien prinssien ja prinsessojen hovi, niin sanottu absoluuttinen monarkia, jonka viitta ja tikari -kähmintä ovat kuin tositeeveetä parhaimmillaan. Tai pahimmillaan. Kansan osa on olla sivuroolissa, mutta näyttävässä sellaisessa. Vuoden 2022 keväällä Saudi-Arabian sisäministeriö ilmoitti maan teloittaneen 81 ihmistä yhdellä kertaa, joten vain harvoille Saudi-Arabia on taivas maan päällä.  Asiantuntijana toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Hitlerin toisen maailmansodan aikainen luomus Ante Pavelic muistetaan myös nimellä ”Balkanin teurastaja”. Pavelic oli fasisti ja hänen toimeenpanemansa murhat Kroatiassa olivat niin barbaarisia, että jopa kansanmurhia tehneet natsitkin pitivät niitä pöyristyttävinä, elleivät jopa järkyttävinä.  Saksalaiset Kroatiaan sijoitetut Wehrmachtin upseeritkin valittivat toistuvasti, että Pavelicin toimeenpanemat puhdistukset toteutettiin holtittomasti. Saksan ja Italian miehitettyä Jugoslavian vuonna 1941 Hitler nimitti kyvykkään miehen Ante Pavelicin luomaan itsenäisen Kroatian valtion. Pavelic kiitti ja osoitti luottamusta puhdistamalla maan kaikista ei-kroatialaisista. Esimerkiksi vuonna 1941 Glinan kylässä sadat serbit määrättiin kirkkoon käännytystilaisuuteen, ja kun he olivat sisällä rakennuksessa, ovet suljettiin ja kirkko sytytettiin tuleen. Yksikään ei selvinnyt.  Diktaattori Ante Pavelicin valtakaudella vuosina 1941-1945 juutalaisiin, romaneihin ja ortodoksisiin serbeihin kohdistamalla silmittömällä vainolla teurastettiin arviolta noin 700 000 viatonta ihmistä.  Asiantuntijana kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Ali Khamenei on Iranin ylin uskonnollinen johtaja, jonka nimitys on ikuinen. Tarkoin yksityisyyttään varjeleva vuonna 1939 syntynyt ajatollah viettää eristynyttä ja yksinkertaista elämää suhteellisen vaatimattomassa talossaan Teheranin alemman keskiluokan asuinalueella.  Ali Khamenei oli Iranin vuoden 1979 vallankumouksen uskonnollisen ja poliittisen johtajan Ruhollah Khomeinin hyvä ystävän ja apurin. Ali Khamenei toimi Iranin presidenttinä vuosina 1981-1989 ja korkeimmaksi hengelliseksi johtajaksi hän nousi ajatollah Khomeinin kuoleman jälkeen vuonna 1989. Khamenein sana on ollut islamilaisessa tasavallassa laki jo yli 30 vuoden ajan. Tänä aikana naiset ovat taistelleet oikeudesta ajaa polkupyörällä ja osoittaneet mieltään uhmakkaasti riisumalla huivin. Some on aiheuttanut pappisvallalle harmaita hiuksia, joten Iran lanseerasi oman Tinderin nimeltä Hamdam ja sitä valvovat kyberpapit, kertoo toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen.  Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Qatar on upporikas öljyllä ja kaasulla vaurastunut emiirikunta, jossa oikean ja väärän erottaa kaikkitietävä emiiri sheikki Tamim Al Thani. Hän peri valtaistuimen vuonna 2013. Al Thanien suku on pitänyt valtaa jo 1800-luvulta asti ja maassa ihmisoikeudet koskevat lähinnä Al Thanien sukua. Muiden on tultava toimeen vähemmällä. Naisilla ja seksuaalivähemmistöillä on vain nimelliset ihmisoikeudet, ja valtavalla siirtotyöläisten joukolla ei ole edes niitä.  Jalkapallon vuoden 2022 MM-kisoja isännöivä Qatar ja sen upporikas sheikki Tamim Al Thani on merkittävä urheiluvaikuttaja ja kansainvälisen olympiakomitean jäsen. Al Thani omistaa sijoitusyhtiönsä kautta esimerkiksi ranskalaisen jalkapalloseura PSG:n, johon hän on panostanut vuosien aikana yli miljardi euroa. Viimeisimpiä Paris Saint-Germainin kohuhankintoja oli yksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista jalkapalloilijoista, jonka kaikki tuntevat Tokiosta Rioon: Lionel Messi. Amnesty Internationalin mukaan siirtotyöläisten oikeuksista eivät ole välittäneet niin stadioneita rakentavat yritykset kuin Qatarin valtiokaan, vaikka kuolemien ja surkeiden työolojen välisestä yhteydestä on ollut selkeät todisteet. Pelkästään jalkapallon MM-kisoja 2022 varten rakennettavien stadioneiden rakennustöissä on saanut surmansa yli 6500 vierastyöläistä raportoi The Guardian.  Asiantuntijana Kauppalehti Option toimituspäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukashenkan kannattajat kutsuvat häntä isäksi (backa) ja vastustajat Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi. Lukashenkassa yhdistyvät terveet elintavat ja sairaat ajatukset. Hän on Neuvostoliiton kasvatti, joka ihailee Adolf Hitleriä. Viimeiset vapaat vaalit Valko-Venäjällä pidettiin vuonna 1994, kun backa nousi presidentiksi. Tuosta vuodesta lähtien Lukashenka on lyönyt lekalla ruuvia. Hän on järjestyksen mies, ja paras järjestys Lukashenkan mukaan sijaitsee hautausmailla. Presidentillä on maailmalla harveneva joukko ystäviä. Pari jo maatunutta Aljaksandr Lukashenkan ystävää olivat Libyan Muammar Gaddafi ja Venezuelan Hugo Chavez. Heitä kolmea yhdisti tyylitaju. He uuvuttivat kuulijansa pitkillä puheillaan. Nord Stream 2 -kaasuputken valmistuminen voi kuitenkin panna Lukashenkan ahtaalle, arvioi Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Sulttaani Haji Hassanal Bolkiah on yksi maailman rikkaimpia henkilöitä. Business Insider -lehden 2019 julkaiseman artikkelin mukaan sulttaanin varallisuus on n. 20 miljardia dollaria. Hänen harrastuksiinsa kuuluu kerskakulutus, mm. autojen keräily. Niitä onkin lentokonehallin kokoisiin autotalleihin kertynyt lähes 5000 kappaletta. Autojen yhteenlaskettu arvo on nelisen miljardia euroa. Eniten kokoelmassa on Rolls-Royceja, n. 600 kappaletta. Sulttaanin perhe tekikin 1990-luvulla lähes puolet kaikista Rolls-Roycen tilauksista. Asuntona sulttaanilla on 1800 huonetta sisältävä linna, joka on pinta-alaltaan kolme kertaa suurempi kuin Buckinghamin palatsi. Vuodesta 1967 lähtien Bruneita hallinneen sulttaanin valtakunta sijaitse saarella ja on Kuusamoa pienempi pläntti. Asukkaita on n. 460 000. Bolkiahin rietas ja tuhlaileva elämäntyyli tuntuisi olevan ristiriidassa kansaan kohdistuvasta sharia-lain jyrkästä tulkinnasta, joka kieltää mm. joulun. Tonttulakkia käyttävä muslimi voi saada viisi vuotta vankeutta. Elokuvatähti George Clooney sai tarpeekseen ja alkoi boikotoimaan sulttaanin omistamaa maailmanlaajuista luksushotelliketjua. Monet muut julkisuuden henkilöt ovat seuranneet Clooneyn esimerkkiä, kertoo toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Antonio de Oliveira Salazar siirtyi lainopillisen tiedekunnan taloustieteen professorin paikalta diktaattorin hommiin vuonna 1928. Salazar hallitsi Portugalia lähes puoli vuosisataa, ja tuona aikana koettiin hirmutöitä ja kauhun öitä. Salazarin aikakausi oli yhtä ihana kuin fasistin syleily – sikäli kun ruoskasta sattuu pitämään. Salazarin hallintomalli oli eräänlainen ”hienovarainen absolutismi.” Hän tainnutti maan poliittisilla ja taloudellisilla menetelmillä. Vaalit eivät olleet vapaita, lehdistön suu oli tukittu ja poliisi valvoi kaikkea kaikkialla. Salazarin Portugalissa vapaus ei ollut vaihtoehto vaan se täytyi lunastaa joka ikinen päivä. Salazar poikkeaa muista diktaattoreista siinä että hän ei ryöstänyt valtion kassaa ja hän ei pyrkinyt valtaan vaan hänet kutsuttiin siihen, kertoo kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto

Laskuvarjomajuri Mathieu Kerekou hallitsi Beniniä presidenttinä vuosina 1972-1991 ja 1996-2006. Meillä alue tunnetaan ehkä paremmin Afrikan tähti -pelistä orjarannikkona. Kameleontti oli herra Kerekoun lempinimi ja hän oli koko valtakautensa, eli lähes kolmenkymmenen vuoden ajan, suurien sanojen ja pienien tekojen mies. Kerekoun noustua sotilasvallankaappauksella valtaan sai kansa lakata uskomasta niitä, jotka julistivat että marxismi-leninismi oli saatanasta. Kerekou muutti maansa Dahomeyn tasavallasta Beniniksi ja ohjasi samalla myrskyssä ajelehtineen maansa kohti sosialismin auvoista suvantoa. Mathieu Kerekoun äiti oli voodoo-papitar, mutta Mathieu ei pitänyt voodoosta, koska 70-luvun puolivälissä Kerekouta vastaan tehtiin monia näkymättömiä hyökkäyksiä, joiden tarkoituksena oli ryöstää Kerekoulta hänen sielunsa. Tätä paikalliset kutsuvat edelleen zombifikaatioksi. Voodoon sijaan Kerekou kokeili islamia. Myöhemmin Afrikan ajatollah palasi kuitenkin takaisin kristinuskoon, mutta ei lakannut uskomasta mystisiin voimiin. Kerekoulla oli kuitenkin kyky ymmärtää, että jos et jätä valtaa, niin valta jättää sinut, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Milton Obote oli Ugandan pääministeri vuosina 1962-1966 ja sittemmin presidentti vuosina 1966-1971 ja 1980-1985. Tuolloin Ugandan pääkaupungin Kampalan tummuvassa yössä linnut lauloivat sulassa sovussa tuliaseiden äänten kanssa. Kerrotaan, että ajan myötä lintujen lauluista saattoi jopa havaita sarjatuliaseiden rytmin. Idi Aminin aikana terrori oli Ugandassa järjestelmällistä, mutta Milton Oboten aikana uhriksi saattoi joutua kuka tahansa kadunmies. Ryöstöltä ei välttynyt edes rauhannobelisti äiti Teresa vieraillessaan maassa. Laupeudentyö ei ollut Ugandassa maan tapa eikä käytäntö - tämän sai tuta tuolloin myös Pyhä Teresa Kalkuttalainen. Oboten järjestämän operaatio Bonanzan jälkeen Ugandan pelloilla sanottiin olevan enemmän ihmisluita ja pääkalloja kuin viljaa, kertoo toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Indonesian diktaattori Haji Muhammed Suharto on yksi maailman parhaiten ansainneita diktaattoreita kautta aikain. Tilinsä hän teki vuosina 1967-1998. Transparency International -järjestön raportin mukaan Suharton perhe kartutti tilejään valtion varoilla jopa yli 30 miljardilla dollarilla. Suharton lisäksi armeijan omistamat suuryritykset ja kenraalien omat pankkitilit olivat tuon ajan suurimpia menestyjiä ja Suharto sai rahalleen vastinetta. Suharton hallintokautta määrittivät pelko, veri ja rautainen kuri. Jyrkimpien arvioiden mukaa Suharton valtakaudella yli miljoonaa indonesialaista ”kommunistia” menetti henkensä teloituksissa. Indonesian 24 vuotta kestänyt Itä-Timoriin miehitys tappoi puolestaan lähes kolmasosan itätimorilaisista. Suharton puhdistukset haastavat väkevästi Hitlerin kädenjäljen. Suharto oli diktaattori, jota ei voinut ainakaan laiskuudesta syyttää, toteaa kirjailija ja filosofi Leif Sundstrom. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Jiang Qing oli Mao Zedongin neljäs vaimo, joka nousi 1960-luvun puolessa välissä vain muutamassa kuukaudessa lähes täydestä tuntemattomuudesta hierarkian korkeimpiin portaisiin ja Kiinan katkeran valtataistelun uudeksi voimahahmoksi. Jiang Qingia kutsuttiin lohikäärmenaiseksi. On arveltu, että häntä motivoi ennen kaikkea henkilökohtainen kosto, jota hän pääsi toteuttamaan Maon kulttuurivallankumouksen pääarkkitehtina vuosina 1966-1969, ja aina Maon kuolemaan saakka. Jiang Qing oli aiemmin näyttelijä ja taiteilijanimeltään Lan Ping. Hän esiintyi 1930-luvun filmeissä ja oli oman aikakautensa kiinalainen versio Jane Fondasta, tosin enemmän monologin kuin dialogin taitaja. Filmiuraansa pettynyt tähtönen otti kuitenkin revanssin ja paikkansa parrasvaloissa oltuaan ensin Maon varjossa noin kolmekymmentä vuotta. Kun hetki koitti, Jiang Qing pelasti miehensä Maon poliittisen uran. Hän oli Maolle uskollinen paras kaveri, joka iski silloin kun isäntä käski. Punaisen keisarin rinnalle nousi keisarinna, jonka aivot olivat Maon mukaan graniitista, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Päästyään vallan syrjään kiinni älykäs mielipuoli Iivana Julma nimitti itsensä koko Venäjän tsaariksi vuonna 1547. Tsaari arvonimeä oli Venäjällä käytetty Itä-Rooman keisarista, joten Iivana IV julisti tittelillä visiotaan, jossa Moskova oli Rooman seuraaja ja hän itse Rooman Caesareiden perillinen. Iivana ryhtyi toteuttamaan raakaa strategiaansa raivolla päämääränään luoda Venäjänmaasta uusi Rooman valtakunta. Iivana täytti ympärillään olleet valtatyhjiöt parhaalla mahdollisella tavalla, eli itsellään. Tataarit tapettiin tai pakkosiirrettiin ja moskeijat poltettiin, joten laajentuminen onnistui ilman suurempaa vastarintaa. Nykyään kulttimaineeseen nousseen Iivanan patologisiin mittasuhteisiin yltäneen kostonhimon seurauksena sai alkunsa yksi maailman suurimmista valtioista: Venäjä. Asiantuntijana toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Ylivääpeli Samuel Doen sekä parinkymmenen muun kersantin ja maltillisen sotilasarvon omaavan henkilön tekemä onnistunut sotilasvallankaappaus Liberiassa vuonna 1980 yllätti kaikki, eikä vähiten kaappareita itseään. Yhdysvallat antoi operaatiolle nimen ”onnistunut vahinko”. Kaappaus johti afroamerikkalais-liberialaisen oligarkian luhistumiseen ja Liberian luisumiseen setä Samuelin johdolla kansainväliseen merkityksettömyyteen. Doen tiedon ja koulutuksen puute olivat vaarallinen yhdistelmä Liberian kansalle. Vallankaappauksen raakuudet, hallinnon korruptoituneisuus ja turvautuminen epädemokraattisiin menetelmiin kuitenkin takasivat Samuel Doelle diktaattorin valtuudet vuosiksi 1980-1990. Aikaisemmin nöyränä tunnettu Doe mieltyi nopeasti Mercedekseen kuljettajineen sekä ylellisiin taloihin. Doen ja hänen lähipiirinsä sortuivat ahneuteen. He alkoivat syödä valtion varoja kuin hyeenalauma. Rahaa virtasi ulos kansan kassasta ällistyttävää vauhtia. Kaikki yritykset viedä maata eteenpäin hylättiin nopeasti. Trendiksi nousi menneisyyden jäljittely, kertoo kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Somalian sotilasdiktaattori Siad Barren valtakausi kesti yli kaksikymmentä piinaavaa vuotta vuosina 1969-1991. Prikaatikenraali Barre johti sotilasjunttaa, jonka terävimmän kärjen muodosti kaksikymmentä sotilasjohtajaa ja viisi poliisijohtajaa. Kansa oli kyllästynyt edellisen johtajan korruptoituneeseen hallintoon, eikä pannut pahakseen vaikka valta vaihtui. Kansa ei tiennyt, että pahempaa olisi luvassa. Somalian uusi tie löytyi tieteellisestä sosialismista, jonka tarkoitus oli hävittää kansan heimokantaisuus. Kansa hävisi ja heimot jäivät, kun Barre laittoi Somaliaa edustuskuntoon. Barre räätälöi maalle uuden ideologian, jonka taustalla oli Koraanin opit, Marxin ajatukset ja Stalinin ajan henkinen ilmapiiri. Mogadishun laajat joukkomurhat, Hargesian kaupungin tuhoaminen ja pakolaissaattueiden pommittaminen eivät olleet mikään kansanmurhan rajatapaus - kyseessä oli brutaali teurastus. Sitä seurasi epäinhimillinen katastrofi, jonka toimeenpani Barren vävypoika - ”Hargesian teurastaja”, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Oliver Cromwellin valtakausi vuosina 1649-1658 oli lyhyt, mutta vakuuttava. Oliver Cromwell loi Englannista tasavallan vuonna 1649 vain yhdellä hyvin tähdätyllä ja vähäeleisellä iskulla, kun kuningas Kaarle I menetti päänsä mestauslavalla. Mutta kuinka kävi Englannin tasavallalle? Ei kovinkaan hyvin. Cromwellin valtakaudella ote kansasta vain tiukkeni, ja kansalaisvapauksia rajoitettiin entisestään. Kansa ja parlamentti saivat nopeasti tarpeekseen tasavaltakokeilusta, kun tarjolla oli pelkkää paastoa ja rukoilua. Cromwell ehti kuitenkin painaa nimensä historiankirjoihin pysyvästi. Hänen toimeenpanemansa raa'at joukkomurhat loivat pohjaa Ulsterin tulevalle kehitykselle, eli Englannin ja Irlannin väliselle katastrofille. Cromwellin armeija teki Irlannin maaperästä markkinatavaraa ja myi sitä etukäteen "jaardihintaan" englantilaisille sotilastarvikesijoittajille, jotka pakkolunastivat panoksiaan vastaavat maa-alueet voitetun valloitussodan loputtua. Menetelmä havaittiin niin onnistuneeksi, että Englannin parlamentti antoi vuonna 1652 lain, jonka mukaan kapinaan syyllistyneet menettivät maansa, joko osittain tai kokonaan. Tämän laki oli avaus tulevalle siirtomaapolitiikalle ympäri maailmaa. Säädetyn lain oheen kirjattiin etnisten puhdistusten salliminen. Oliver Cromwellin englantilainen tasavalta oli yhden miehen show, toteaa toimittaja-tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Kenraali Moussa Traoren valtakausi Malissa kesti 23 vuotta. Hän otti paikkansa historiankirjoissa sotilasvallankaappauksella vuonna 1968. Traoren johtama ”Vapautuksen sotilaskomitea” heitti edellisen presidentin marxilaiset visiot romukoppaan ja nousi siten lännen suosioon. Länttä ei tuntunut haittaavan, että Traore heitti myös poliittisia vastustajia Saharassa sijainneeseen vankilaan, jossa luonnonolosuhteet hoitivat tappamisen. Traoren järjesti näennäiset presidentinvaalit vuonna 1979, jotka hän voitti 99 prosentin äänimäärällä. Traoren presidenttikautta leimasivat kovat otteet. Amnesty Internationalin raportti kertoo, että poliittisista syistä Traoren Malissa pahoinpideltiin, pidätettiin ja kidutettiin. Esimerkiksi maaliskuussa 1980 noin kolmesataa koululaista ja opiskelijaa pidätettiin pääkaupungissa Bamakossa ja heidät vietiin sotilasleireihin. Pidätetyt riisuttiin, heitä lyötiin patukoin, kepein ja ruoskin. Jotkut sidottiin käsistään ja jaloistaan, ja heidät jätettiin aurinkoon pitkiksi ajoiksi. Näitä keinoja käyttivät Malin kolme suurinta turvallisuusjoukkojen yksikköä: poliisi, santarmijoukot ja armeija. Ulospäin näytti, että presidentti Moussa Traoren Malin maassa asiat olivat hyvin, joten hänet valittiin vuonna 1988 Afrikan yhtenäisyysjärjestön OAU:n puheenjohtajaksi. Pesti on ollut hieno tunnustus monelle paljon aikaansaaneelle afikkalaiselle diktaattorille, kertoo kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Adolf Hitlerin puhdistukset pyhkäisivät noin 2,5 prosenttia koko maailman väestöstä vuosina 1933-1945. Adolfin hartialla hääräillyt pikkupiru oli hänen henkilääkärinsä Theodor Morell, joka pumppasi Hitleriin jopa 80:tä eri lääkettä, kuten vahvaa istukkahormonivalmistetta, steroidia ja heroiinia. Hitler oli erittäin tyytyväinen saamaansa lisäpotkuun ja Saksassa ryhdyttiin valmistamaan metamfetamiinivalmiste Pervitiniä, eli niin sanottuja natsipillereitä, joita määrättiin niin sotatantereelle kuin kotirintamallekin, jotta kansakunta pysyi johtajansa määräämässä tahdissa. Voi naurattaa nyt, mutta ei olisin naurettu kasvotusten - eikä naurettukaan, kertoo kirjailija, filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Katolilaisessa Argentiinassa Evan nousu aviottoman lapsen asemasta maan ensimmäiseksi naiseksi vuodesta 1946 kuolemaansa eli vuoteen 1952 asti oli yläluokalle paitsi järkytys myös nöyryyttävä kokemus. Eva eli Evita Peron oli kunnianhimoinen toisen luokan näyttelijä, mutta hänen häikäilemätön juonittelukykynsä ja tapansa ottaa estoitta mitä halusi, kuten rakkautta ja valtaa, oli ensiluokkaista. Eva pyrki miehensä rinnalla ilmeisen aidosti parantamaan työväestön asemaa ja siinä sivussa myös omaansa. Presidenttipari asui 300 huoneen linnassa ja otti kakusta oman osansa, kertoo kirjailija filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Taitavana, mutta julmana partisaanijohtajana toisessa maailmansodassa mainetta niittänyt Josip Broz "Tito" raivasi tiensä polkupyörän korjaajasta Jugoslavian pääministeriksi vuonna 1945 ja presidentiksi vuonna 1953. Tito omaksui bolsevikkien mallin siitä miten valta otetaan ja pidetään. Tehtävä ei ollut helppo, sillä Jugoslaviassa oli 6 tasavaltaa, 5 kansallisuutta, 4 kieltä, 3 uskontoa, kahdet aakkoset ja yksi puolue, jota johti Tito. Paketti pysyi kuitenkin kasassa, työtä helpotti se että sitä saattoi tehdä etänä 120-metriseltä luksusjahdilta, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Korjaus: Josip Brozin eli Titon isä oli kroaatti ja äiti sloveeni ja hänen syntymäpaikka oli  Kumrovec. Tito ei ollut serbi kummankaan vanhemman puolelta, kuten ohjelmassa virheellisesti mainitaan.

Kustaa Vaasa nousi valtaan silkalla raivolla ja hallitsi Ruotsia ja Österlandetia eli Suomea vuosina 1523-1560. Vaasa ajatteli olevansa uusi Mooses, joka johdattaa kansansa luvattuun maahan ja hän kuvaili taistelevansa kuin Daavid Goljatia vastaan. Tämä Ruotsin perinnöllisen kuninkuuden perustaja oli häikäilemätön vallananastaja ja vallankäyttäjä, omien sankaritekojensa sepittäjä ja hyvyytensä ylistäjä. "Valtakunta, se olen minä" kuvaa hyvin Kustaan ajattelutapaa, kertoo toimittaja tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Lenuta Petrescun ja Nicolae Ceausescun yhdisti paitsi kommunismi niin myös vankilareissu. Vankilassa syttyi yksi vuosisadan poliittisia rakkaustarinoita. Avioiduttuaan Nicolaen kanssa Lenuta otti etunimekseen Elena. Elenalla vain viha oli rakkautta suurempaa. Hän tuhosi Romanian tieteen omintakeisilla tempuillaan ja otti mallia Kiinan diktaattorin Mao Zedongin neljännestä vaimosta Jiang Qingistä, joka ei jäänyt laakereille lepäämään, kun mies oli kiinni vallankahvassa. Myös Elena halusi oman osansa vallasta ja sen hän myös otti, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. (Ohjelmassa käytetyn sukunimen oikea muoto on Petrescu.)

Ennen Fidel Castron valtakautta Kuuba oli yhdysvaltalaisen mafian temmellyskenttä ja huvittelukeskus, ns. "Amerikan suurin huoratalo". Bileet loppuivat, kun näyttämölle astui Fidel Castro. Hän loi unelmia ja kylvi kuolemaa vuosina 1959-2008. Castro ei ollut mikään älykkö vaan ennemminkin toiminnan mies. Tunteikkaissa puheissaan Castro antoi kuubalaisille unelman, mutta sananvapauden hän piti tiukasti itsellään. Castron uhmakkuus Yhdysvaltain edessä herätti ihailua ympäri maailmaa. CIA yritti murhauttaa Castron peräti yli 600 kertaa, siinä kuitenkaan onnistumatta, kertoo kirjailija, filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Josif Stalin hallitsi Neuvostoliittoa vuosina 1922-1953 ja pokkasi kaksi kertaa yhdysvaltalaisen Time-aikakauslehden Vuoden mies -tittelin vuosina 1939 ja 1942. Stalin totesi, että "yksi kuolema on tragedia ja miljoona kuolemaa on tilasto". Ja kuten tiedämme, mustaa huumoria viljelevän biljardipelurin kädenjälki oli uskottava. Stalin murhautti noin 20 miljoonaa kansalaistaan. Tähän eivät pystyneet edes Iivana Julma ja kaikki muut Venäjän tsaarit yhteensä yli neljässä vuosisadassa. Josif Stalin on ehdottomasti maailmanhistorian diktaattoreiden raskainta sarjaa, toteaa Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

Kolumbialaisen Medellin-kartellin legendaarisella huumeparonilla Pablo Escobarilla oli valtansa huipulla millä mällätä. Hänen lasketaan ansainneen viikossa jopa noin 400 miljoonaa euroa. Escobar murhautti urallaan yli 200 tuomaria ja poliitikkoa, tuhat poliisia ja lukemattomia muita ihmisiä. Kolumbian johto sai lopulta Escobarista tarpeekseen, hänen haudattua presidentin serkun elävältä. Pablo Escobarin tarina kertoo miten ilmastolliset olosuhteet voivat tehdä hautakivivarkaasta maailman johtavan huumeparonin, joka johti kartelliaan diktaattorin ottein mutta ilman rajoja ja rajoitteita, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia

Poppamiehen poika Francisco Macias Nguema oli Päiväntasaajan Guinean itsenäisyyden ajan ensimmäinen valtionpäämies, jonka valtakaudella 1968 - 1979 hänen hirmuhallintonsa loi kaaoksen, jonka aikana maan tuolloin vajaasta 400 000 asukkaasta arviolta lähes 100 000 oli tapettu ja 125 000 oli paennut maasta. Nguema loi Päiväntasaajan Guineasta maanpäällisen helvetin, tosin tätä ilmausta pidetään liian latteana kertoo toimittaja Hannu Pesonen, joka on seurannut Lähi-itää ja Afrikkaa kirjeenvaihtajana ja reportaasimatkoilla säännöllisesti yli 35 vuotta. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia

Sudan on Orwellin painajaisvaltion islamilainen versio, jossa on ollut käynnissä diktaattori Omar Hassan al- Bashirin johtama kansanmurha jo pitkään. Jos George Orwell olisi halunnut kirjoittaa kirjastaan 1984 islamilaisen version, olisi lopputuloksena mitä todennäköisimmin ollut kuvaus al-Bashirin johtamasta Sudanista. 1989 vallan kaapannut al-Bashir perusti heti totuuden oikeaksi todistamisen osaston valvomaan poliittisen, yhteiskunnallisen ja uskonnollisen oikean näkemyksen toteutumista. Diktaattori al- Bashirin elämäntyöstä kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia

Gamal Abdel Nasser oli työnarkomaani diktaattori, joka nousi valtaan osallistuttuaan vallankaappaukseen 1952, jolla lopetettiin Egyptissä 5000 vuotta yhtäjaksoisesti jatkunut kuningaskunta vuonna 1953. Yleensä diktaattorit ovat aika nopeasti sopeutuneet leppoisaan elämäntyyliin ja delegoineet työt uskotuille miehille. Nasser oli siis toista maata. Hän oli ahkera ja asui vaatimattomasti, mutta yhtäläisyyksiä muihinkin diktaattoreihin toki oli. Poliittiset vastustajansa Nasser hirtätti tai heitti tyrmään. Egyptiläisten isän säteilevän hammastahnahymyn takaa paljastui mielivaltaine ja vainoharhainen mies, kertoo tietokirjailija filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia/Stevan Kragujević

12 diktaattoria sarjassa piipahdetaan tällä kertaa Swazimaassa. Maata voisi kutsua prinssien ja prinsessojen valtakunnaksi, mutta ei niistä syistä mitä olemme saduista oppineet. Todellisuus on paljon karumpi. Swazimaa on Afrikan viimeinen absoluuttinen monarkia, jossa viriili kuningas Mswati III voi tehdä ja tekee mielivaltaisia päätöksiä. Myös Me Too - kampanja olisi Swazimaassa tarpeen, tuumii pitkäaikainen Afrikan kirjeenvaihtaja, toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia

Burmasta eli nykyisestä Myanmarista on tullut yksi maailman merkillisimmistä ja köyhimmistä maista. Tie sosialismiin sulki rajat ja pysäytti talouden kehityksen. Sotilasjuntta raiskasi, tappoi ja vangitsi siviiliväestöä vuosikymmenten ajan samalla kun se haali varallisuutta itselleen. Tämän kehityksen keulakuva oli vuodesta 1992 vuoteen 2011 kenraali Than Shwe. Tavattoman vainoharhaisen ja taikauskoisen diktaattori Than Shwen tähtiin kirjoitetusta politiikasta kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Government of Thailand

Kenraali Manuel Antonio Noriega oli omassa maassaan Panamassa yksinkertaisesti vain Kenraali tai Mies. Noriega hallitsi Panamassa vuosina 1983-1989. Hänen valtakauttaan leimasivat mm. vastustajien katoamiset ja murhat. Valtansa huipulla diktaattori Noriega toimi kolmoisagenttina ja punoi juonia Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Kuuban kanssa omaksi parhaakseen pelauttamalla niitä toisiaan vastaan, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia

Argentiinassa Juan Peron ehti olla 1940-luvun alun ja vuonna 1974 tapahtuneen kuolemansa välillä sotilaskaappaaja, vaaleilla valittu presidentti, maanpakolainen ja taas presidentti. Hän oli populisti, joka ei kaihtanut väkivaltaa. Peronin yhtä lailla vasemmistoa kuin Saksan natseja liehitellyt populismi pani Argentiinan politiikan niin sekaisin, ettei maan vaaleissa ole vieläkään helppo erottaa vasemmistoa oikeistosta. Vahvoille väitteille siitä, että Juan Peronin sukujuuret ylettyvät Ahvenanmaan Peroniuksiin ei tietokirjailija, filosofi Leif Sundström lämpene. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia

Bashar al-Assadin kyvykkyyttä astua isänsä saappaisiin epäiltiin laajasti mutta toisin kävi. Hienosti sanottuna Bashar on kasvanut tehtävässään, kertoo toimittaja tietokirjailija Hannu Pesonen, joka on seurannut Lähi-itää kirjeenvaihtajana ja reportaasimatkoilla säännöllisesti yli 35 vuotta ja sinä aikana viettänyt paljon aikaa myös Syyriassa, ensin isä Hafezin valtakaudella ja sitten raportoinut siellä sisällisodasta poika Basharin aikana. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Kremlin.ru

Pohjois-Korean Kim Jong-un on diktaattori kolmannessa polvessa. Hän fanittaa Chicago Bullsia. Loistavasta toverista, Suuresta seuraajasta sekä kansan, armeijan ja puolueen kiistattomasta johtajata kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuvalähde: Wikipedia

Harvan maan nykyhistoria on niin surkea kuin Etiopian, jonka kansalaisia ovat piinanneet pahat nälänhädät ja sanoinkuvaamattomia julmuuksia toteuttanut Mengistu Haile Mariamin marxilainen diktatuuri. Vuodesta 1930 Etiopiaa hallinnut keisari Haile Selassie kukistui vuonna 1974 sotilaskaappauksessa. Eversti Mengistu Haile Mariam osallistui keisari Haile Selassien syrjäyttäneeseen ja kadottamiseen omakätisesti. Valtaan noustuaan diktaattori pisti hihat heilumaan ja Mengistun johtamana juntta käänsi maan ulkopoliittista kurssia 180 astetta hankkimalla taloudellista ja sotilaallista apua mm. Neuvostoliitosta ja Kuubasta. Etiopian salaisen poliisin organisointi annettiin urakaksi poliittisesti samoin ajattelevalle DDR:n Stasille. Mengistu Haile Mariam poikkesi useimmista despooteista siten, että hän halusi johtaa esimerkkiä näyttäen ja riisti hengen omin käsin useilta vastustajiltaan. Vainoharhainen diktaattori lähetti aluksi kuusikymmentä keisari Haile Selassien tärkeintä virkamiestä teloitusryhmien eteen ilman oikeudenkäyntiä. Sitten oli puoluetovereiden vuoro. Mengistu murhautti omat ministerinsä konepistoolilla ja tämän jälkeen muutaman kuukauden kuluttua murhattiin Etiopian ortodoksikirkon patriarkka. Mengistun edessä kaikki olivat yhtä syntisiä, niin rikkaat kuin köyhätkin. Vuonna 1976 Mengistu piti puheen valtavalle väkijoukolle maan pääkaupungissa Addis Abebassa. Hän piteli käsissään suuria lasipulloja, joiden hän väitti olevan täynnä vihollistensa verta. Tästä muodostui sitten Mengistun diktatuurisin ottein johtaman uuden hallinnon tapa toimia. Kaikkialla Etiopiassa perustettiin paikallisia komiteoita tutkimaan ja nimeämään vallankumouksen vihollisia. Naapurit pantiin valvomaan toisiaan, vanhemmat lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Epäiltyjen nimet kirjattiin ylös keskushallinnossa ja pian valtion palkkaamat miliisit kävivät noutamassa kyseiset henkilöt. Moni löytyi seuraavana päivänä tai seuraavina viikkoina kuolleena; monia ei löydetty koskaan. Mikäli ruumis palautettiin hautausta varten, komiteat vaativat uhrin perhettä maksamaan ne luodit, joilla heidän omaisensa oli tapettu. Mengistun tuhlasi maan bruttokansantuotteesta sotilasmenoihin yli 60 prosenttia. 1980-luvun runsaan kehitysavun Mengistu kanavoi suurelta osin sotilas- ja ylellisyysmenoihin. Koko muun yhteiskunnan rakenteet kärsivät. Vuosina 1984-85 Etiopian kurjuus paljastui koko maailmalle kuivuuden aiheuttaman nälänhädän ajettua miljoonia pakolaisia naapurimaihin. Monille 1980-luvulla eläneelle nuorelle vuosikymmen on jäänyt mieleen siitä, että Länsimaailma lauloi Live Aidia. Live Aid oli usealla paikkakunnalla yhtaikaa 13. heinäkuuta 1985 järjestetty konserttien sarja, jolla kerättiin rahaa Etiopian nälänhädän uhreille. Konsertteja pidettiin mm. Wembleyllä Lontoossa (72 000 katsojaa paikalla), JFK Stadionilla Philadelphiassa (90 000 katsojaa) sekä pienempiä tapahtumia useissa muissa kaupungeissa, kuten Sydneyssä ja Moskovassa. Televisiosta konsertteja seurasi noin 1,5 miljardia katsojaa sadassa maassa. Konsertin pääjärjestäjinä toimivat Bob Geldof ja Midge Ure. Suurin osa kerätyistä varoista taisi mennä diktattorin omiin taskuihin. Mengistu Haile Mariamin on esimerkki siitä, miten ihminen voi vieraantua omasta kansastaan ja ihmisten hädästä niin täydellisesti, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. 12 diktaattoria sarjaa toimittaa Raimo Tyykiluoto. Kuva: Wikipedia

Nykyään katkera viha suurta saatanaa eli Yhdysvaltoja ja länttä kohtaan sekä antisemitismi ovat Iranin koossapitävät voimat. Mutta toisin oli aiemmin. Mohammad Reza Pahlavi nousi Iranin valtaistuimelle toisen maailmansodan aikana 1941 brittien ja neuvostoliittolaisten syrjäytettyä hänen natsimielisen isänsä vallasta. Iranin öljy oli länsimaille äärettömän tärkeä ja se piti länsimaiden teollisuuden rattaat pyörimässä. Varaa virheille ei ollut, ja shaahista tuli länsimaiden öljynsaannin korvaamaton takuumies. Britannian M16:sta ja Yhdysvaltojen CIA:sta tuli puolestaan shaahin vallan takuumiehiä lähes 40 vuodeksi. Shaahi oli viettänyt nuoruutensa vahvan äitinsä johtamana ja isäänsä peläten. Pelko oli eräs shaahia ohjaava voima. Tultuaan valtaan Reza Pahlavi oli idealisti. Shaahin tarkoitus oli tehdä Iranista johtava moderni länsimaalainen maailmanvaltio. Ei ainakaan itsevarmuutta ja kunnianhimoa nuorukaiselta puuttunut, mutta ehkä järkeä hivenen. Shaahi antoi kansalle toivon mutta vei sen itse. Iranin salainen palvelu SAVAK tukahdutti poliittiset vastalauseet kovin ottein ja tästä kidutus- ja murhakoneistosta tuli vallan säilymisen vahtikoira, ei niin kovin länsimainen tapa. Yritystä kuitenkin oli. Vuonna 1963 shaahi aloitti Iranissa niin sanotun valkoisen vallankumouksen, johon kuului paljon uudistuksia. Mm. huntupakko poistettiin ja naisille luvattiin tasa-arvo, naiset saivat äänestää, ajaa autoa ja käydä töissä. Naiset myös pääsivät ehdokkaiksi parlamenttivaaleihin. Näin shaahi sai lisänimen äijäfeministi. Iranin uudistusohjelmat kuitenkin epäonnistuivat, koska shaahin vastustajista yhdet syyttivät Irania demokratian puutteesta ja toiset perinteisen šiiapapiston syrjäyttämisestä uudistuksia tehtäessä. Shaahin kerrotaan valitelleen julkisesti, että kun en hoitanut asioita minua sanottiin playboyksi ja kun ryhdyin hoitamaan asioita minua sanottiin itsevaltaiseksi. Iranin nykyisen virallisen kannan mukaan shaahi oli homo ja länsimaissakin shaahia pidettiin vähintäänkin biseksuaalina, mutta tätä ei haluttu turhaan korostaa, koska Iran on muslimimaa. Shaahin voimakas länsimaalaistamispolitiikka ja Israelin tunnustaminen sai monelta iranilaiselta kupin nurin. Shaahi halusi saavuttaa nopeasti Ruotsin elintason ja olla itsevaltias modernissa länsimaisessa Iranissa. Shaahin mukaan vain diktatuuri pystyi takaaman länsimaalaisuuden. Niinpä shaahi rupesi pönkittämään asemaansa diktaattorimaisin ottein ja poliittinen oppositio tehtiin toimintakyvyttömäksi muun muassa lakkauttamalla kommunistinen Tudeh-puolue. Tehtiin myös maauudistus, metsien kansallistaminen ja teollisuuden voitot jaettiin osittain työntekijöille. Aikaisemmin teollisuuden omistus oli jaettu pääosaltaan yläluokille, joista tulikin sitten älyttömän rikkaita. Vuonna 1976 vähemmän kuin yksi prosentti väestöstä omisti 80 prosenttia kaikesta yksityisomaisuudesta Iranissa. Epäsuhta oli kestämätön. Shaahi lapioi rahaa omiin taskuihinsa ja shaahin tulonlähde oli jopa kolehti, jota kerättiin pyhiinvaelluspaikalla, jonka suojelija shaahi oli. Englantilainen lehtimies Robert Graham on onnistunut jäljittämään kolmen ja puolen sivun mittaisen listan Pahlevi-säätiön omistamista osakkeista, joille arvoa kertyi likimain 3 miljardia dollaria. Totuutta Iranin korruptiosta on kuitenkin vaikea sanoa, sillä perinteisesti Lähi-idän monarkioissa on ollut vain vähän eroa hallitsijan ja kansakunnan aarteiden välillä. Shaahin motto oli, että jos totuuden puhuminen on vaarallista, sen puolustaminen on uhkarohkeaa. Shaahi puhui niin kuin eli. Väestön pitämiseksi kurissa tarvittiin uudenaikainen kalusto armeijalle ja siihen tuhlattiinkin rahaa valtavat määrät, samaan aikaan kun maanviljelys oli kuokka-asteella ja maaseudulta tapahtui valtaisa pako. Shaahi, jonka sanotaan katsoneen paljon televisiota ja pääosin täyttä roskaa - länkkäreitä, salapoliisielokuvia ja huonoja romansseja, ei kyennyt näkemään ruudun takaa kuinka syvästi kansalaiset vihasivat korruptiota ja poliisiterroria, kuinka vakavasti länsimaistuminen uhkasi islamilaisia perinteitä, kuinka paljon keskiluokka, johon hän oli kohdistanut toiveensa, kaipasi poliittista ilmaisunvapautta ja aineellista vaurautta. Shaahi oli rakentanut ympärilleen muurin, jonka yli hän ei kyennyt näkemään. Shaahista oli tullut M16:ta ja CIA:n tukema despootti operettikeisari ja länsimaat kompastuivat omaan ahneuteensa, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: YLE

Chilessä sotilaskaappauksen kulku 11.syyskuuta 1973 sekä sitä seuranneet murhat ja karkotukset nostivat komentajakapteeni Augusto Pinochetin aikansa voimakkaimmaksi oikeistolaisen sotilasdiktatuurin symboliksi. Naapurimaa Argentiinan sotilasjohtajat tappoivat enemmän ihmisiä, mutta heidän väkivaltansa vaikuttaa summittaisen järjettömältä. Pinochet eteni toimissaan kylmän järjestelmällisesti ja päättäväisesti ja kutsui menetelmäänsä autoritääriseksi demokratiaksi. Diktaattorit voisikin jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensimmäiset keskittyvät tappamisen määrään toiset sen laatuun. Augusto kuului jälkimmäisiin. Pinochet tuli myös tunnetuksi lentävistä lauseistaan. Minä kuolen joskus, myös seuraajani täytyy kuolla, mutta vaaleja ei pidetä ikinä! Lehtikään ei liikahda tässä maassa, ellen minä liikuta sitä! Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että USA:n tukema diktaattori Pinochet oli ihastunut Friedmanin talousoppeihin, koska ne olivat diktaattorin mielestä epäpoliittisia. Niissä ei ollut ideologiaa ja ne olivat puhdasta tiedettä. Yhdysvaltalaiset Chicagon koulun taloustieteilijät sorvasivat CIA:n myötävaikutuksella Pinochetille uusliberaalin shokkitalousohjelman, jonka lopputuloksena tapahtui tulonsiirto megarikkaille ja rahaa virtasi ulkomaille. Chilen valtionyhtiöt yksityistettiin samoin kuin terveydenhoito ja sosiaaliturvan palvelut. Chilen tuontirajoitukset poistettiin kokonaan, samoin teollisuuden valtiontuet. Näin koetettiin rohkaista kotimaista teollisuutta, jonka palkkakustannusten alhaisuutta pidettiin hyvänä kilpailuvalttina. Dramaattisen valtion menojen leikkaamisen jälkeen Chicagon pojat pystyivät näyttämään vaikuttavia lukuja. Hyperinflaatio putosi, budjetin alijäämä oli korjaantumassa ja maksutasekin oikenemassa. Syntyi jopa uutta vientiä, joka paransi keskiluokan taloustilannetta. Nopea talouden suunnanmuutos toi siis Chilen talouteen buustia. Varallisuuden nopealle kertymiselle ei ollut kuitenkaan järkeviä suunnitelmia vaan tuhlaus oli Chilessä tolkutonta. Rahat käytettiin ulkomaisiin tuotteisiin. Vuonna 1981 maahan tuotiin hyviä skottilaisia viskejä seitsemän miljoonaa pulloa. Chileläisistä tuli hetkessä väritelevisioiden, stereoiden ja ranskalaisten hajuvesien suurkuluttajia, mutta vain hetkeksi. Kun sotilasvalta alkoi vuonna 1973 ulkomaanvelka oli 4 miljardia dollaria. Vuonna 1981 ulkomaanvelka oli 18 miljardia. Kulutusjuhlien ja rahan ulkomaille pumppaamisen seurauksena Chilen talous romahti 1983, jolloin havaittiin että pankit olivat lainanneet enemmän rahaa ulos kuin niillä oli pääomaa. Pankkilaitos meni nurin. Chicago on enempi tunnettu gangstereistaan kuin taloustieteilijöistään ja kyynisesti voisi sanoa että ehkä ihan syystä. Muista diktatuureista poiketen Chilen erikoisuus kuitenkin oli, että vallan kaapannut sotilasjuntta lähti Pinochetin johdolla uudistamaan Chilen taloutta ennakkoluulottomasti, ottaen ensimmäisenä maailmassa käyttöön uusliberaalin talousohjelman. Chile toimi koelaboratoriona talousuudistuksille, joita Britannian Margaret Thatcher ja USA:n Ronald Reagan myöhemmin toteuttivat. Augusto Pinochet on myös yksi niistä harvoista diktaattoreista, jotka ovat kirjoittaneet muistelmat, kertoo tietokirjailija, filosofi Leif Sundström. 12 diktaattoria sarjaa toimittaa Raimo Tyykiluoto. Kuva: EPA, Kuvaaja VINCENTE GODOY

Kenraali Francisco Franco, Espanjan generalissimo vuodesta 1939 vuoteen 1975, on tietyllä tavalla unohdettu tyranni, sillä hänen tekonsa jäävät Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin varjoon. Hän kuitenkin oli yksi historian todellisista hirviöistä. Tämä fasistinen sotaherra pääsi Hitlerin avittamana valtaan 1930-luvulla julman sisällissodan kautta ja jatkoi Espanjan siviiliväestön terrorisointia kuolemaansa asti. 34-vuotiaana Francosta tuli Euroopan nuorin kenraali. Omiin kätösiin Franco otti sitten Espanjan sisällissodan puhdistukset ja ne hän teki perusteellisesti. Jopa 500 000 henkilöä kuoli. Francon vastustajat olivat enimmäkseen vasemmistolaisia, mutta myös älykköjä, ateisteja ja sotilashenkilöitä. Niitä, joita ei heti tapettu, vainottiin. Kidutus ja sotilastuomioistuinten sanelemat teloitukset olivat 1960-luvulle asti yleisiä. Toisen maailmansodan jälkeen Franco teki Espanjasta kuningaskunnan mutta ei nimennyt kuningasta. Franco kyllä pukeutui kuninkaalliseen univormuun, asui kuninkaan palatsissa ja eli muutenkin kuin kuningas ja piti vallan itsellään. Franco painatti naamansa rahoihin ja postimerkkeihin sekä käytti arvonimissään kuninkaallista lisämäärettä, Jumalan armosta. Franco toimi ikään kuin sijaishallitsijana. Mitä suotta kiirehtiä kuninkaan nimittämistä jos on diktaattori. Francon Espanjassa kaikki demokratia lakkautettiin ja kritiikin esittämistä pidettiin maanpetoksena. Lakot ja kilpailevat poliittiset puolueet kiellettiin ja parlamentti oli pelkkä valtaapitävien nukketalo. Länsimaille Franco kertoi, että Espanjassa oli orgaaninen demokratia ja se selitys kelpasi, koska siihen kuului kommunismin vastustaminen. Francon aikakaudella mikään ei liikkunut: avioliitot olivat ikuisia, työpaikat pysyviä, yritykset eivät voineet mennä konkurssiin eivätkä asuntojen vuokrat nousta. Franco kannatti myös naisen perinteistä roolia synnyttäjänä ja kotiäitinä. Espanjassa kiellettiin niin homoseksuaalisuus kuin aborttikin. Ehkäisyvälineet tulivat luvallisiksi vasta Francon kuoleman jälkeen. Eräs Francon ajan kuvottavista julmuuksista oli, että vastikään synnyttäneiltä varastettiin suunnitelmallisesti vauvoja noin viidenkymmenen vuoden ajan. Vauvat myytiin kovaa korvausta vastaan lapsettomille pareille. Varastettujen ja myytyjen vauvojen määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvaukset asettuvat 300 000 lapsen tuntumaan. Francon valtakauden vainajia etsitään yhä joukkohaudoista vapaaehtoisvoimin. Ihmisoikeusjärjestöt ja YK ovat toistuvasti vaatineet Espanjaa selvittämään Francon ajan rikoksia tehokkaammin. Espanjassa Francon patsaat on poistettu, kadut nimetty uudelleen, ja lopulta vuonna 2007 Francon valtakauden positiivinen muisteleminenkin kiellettiin lailla. Kauheita rikoksia ympäröi kuitenkin yhä hiljaisuus, kertoo tietokirjailija, filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Wikimedia

Filippiinien diktaattori Ferdinand Marcos oli korruptoitunut ja rosvoiluun taipuvainen luonne. Ferdinand Marcos syntyi Havaijilla 11.9.1917 ja kuoli 28.9.1989 niin ikää Havaijilla. Tilinsä hän teki kuitenkin Filippiineillä. Marcos oli Filippiinien kymmenes presidentti ja diktaattori eli hän ei ollut mikään yksittäistapaus Filippiinien historiassa vaan pikemminkin maan perinteiden jatkaja, tosin Marcosin moderni kädenjälki oli omaa luokkaansa. Marcos hallitsi Filippiinejä vuosina 1965 - 1986, kunnes hänet syrjäytettiin. Marcosin harrastuksena sanotaan olleen Maailmanpankin avokätisten lahjoitusten ohjaaminen omaan taskuun. Hän anasti Filippiineille myönnetyistä lainoista itselleen jopa kolmanneksen erilaisina komissioina ja voitelurahoina. Marcos myös valvoi maahansa suunnattuja ulkomaisia investointeja, korvausta vastaan. Yhdysvaltalaisen vuonna 2016 ilmestyneen Forbes-talouslehden mukaan Ferdinand Marcos on maailmanhistorian toiseksi korruptoitunein johtaja Indonesian presidentti Suharton jälkeen. Marcosien diktatuurihallinnon uskotaan kavaltaneen jopa kymmenen miljardia dollaria maan kassasta, joista osan on jäljitetty menneen Marcosin sveitsiläisille pankkitileille. Diktaattorin vaimo Imelda Marcos tuli tunnetuksi hillittömistä ostoskierroksistaan. Kansakunnan äiti oli erikoistunut kenkiin, pukuihin ja rintaliiveihin. Imeldaa on kuvattu henkilöksi, jolla oli timantteja kuin Saban kuningattarella, jonka ruokapöytään kuului kaviaaria Kaspianmereltä, paahdettua fasaania Afrikasta ja pöytähopeita Damaskoksesta. Tämän määrittelyn on tehnyt Filippiinien hallituksen entinen tiedottaja. Diktaattori Marcosin johdolla tapatettiin tuhansia ja kidutettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä hänen parinkymmenen valtavuotensa aikana. Myöhemmin luettavissa olleet oikeuden asiakirjat ovat raskasta luettavaa. Ne kertovat vuosien mielivaltaisista pidätyksistä, systemaattisesta ja julmasta kidutuksesta sekä teloitettujen ruumiiden tuhoamisesta. Tavallisia kidutuskeinoja olivat sähköiskut, venäläinen ruletti, elävältä hautaaminen, raiskaukset, seksuaalinen väkivalta, pahoinpitely, ihon polttaminen savukkeilla ja eristyssellissä pitäminen. Vihollisten käsittelyssä Marcosin keinovalikoimaan kuuluivat myös mm. sukuelinten polttaminen niin miehillä kuin naisillakin. Filippiiniläisten kyvyllä unohtaa ja antaa anteeksi ei tunnu kuitenkaan olevan mitään rajaa. Marcosin perhe syöstiin vallasta yli 30 vuotta sitten. Kesäkuussa 2016 valtaan astunut presidentti Rodrigo Duterte on Marcosin perheen läheinen ystävä. Hän antoi heti luvan haudata uudelleen ja sankarimenoin Ferdinand Marcos. Päämääränä näyttää olevan painaa villaisella Marcosin kauden julmuudet: tapot, kidutukset ja mielipidevainot. Marcosin suvun suosio onkin kasvanut Filippiineillä. Marcosin poika Ferdinand Bongbong Marcos, joka on yksi Ferdinandin ja Imeldan kaikkiaan kolmesta lapsesta, hävisi vain täpärästi vaalit varapresidenttiydestä vuonna 2016, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Wikimedia

Irakin diktaattori Saddam Hussein oli kuumaverinen idealisti ja kylmäverinen pyöveli ja ehkä juuri siksi pysyi Lähi-idän valtapelin keskiössä vuosina 1979 - 2003. Saddam halusi olla arabien sankari ja valloittaja, mutta hänen pitkälle hallintokaudelleen oli tyypillistä häikäilemätön sorto, sadistinen julmuus, rikollinen korruptio, tarpeettomat sodat, joukkomurhat sekä mieletön henkilökultti. Tämä johti sarjaan poliittisia väärinarviointeja, jotka aiheuttivat hänen hallintonsa tuhon ja hänen oman kuolemansa hirsipuussa. Saddamin itsevaltaisuutta osoittaa tarina, jonka mukaan Saddam kysyi kerran myöhään illalla ulkoministeri Tariq Tariq Azizilta, paljonko kello on? Niin paljon kuin te haluatte herra presidentti, kuului Azizin vastaus. Saddam jätti perintönä jopa kaksi miljoonaa sotien seurauksena syntynyttä ruumista, tuntemattoman määrän tapettuja toisinajattelijoita ja arviolta 500 000 talouspakotteiden takia kuollutta irakilaislasta sekä kirjoittamansa bestsellerin Zabibah ja kuningas, joka kertoo hyväntuulisesta itsevaltiasta, joka rakastuu ilkeän miehen vaimoon. Tätä Saddamin rakkausproosaa täytyi opiskella myös kouluissa. Sukulaisten ja heimolaisten suosiminen oli Saddamin tyylilaji ja niinpä hän nimitti mm. poikansa Udayn sekä Irakin olympiakomitean että jalkapalloliiton johtoon. Udayn metodi oli, että niitä jotka eivät menestyneet odotetusti, hakattiin rautatangoilla selkään ja ruokokepeillä jalkapohjiin, minkä jälkeen heidät upotettiin jätevesialtaaseen, jotta haavat varmasti tulehtuisivat. Kun Irak ei päässyt mukaan vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen, Uday laittoi joukkueen harjoittelemaan betonisella pallolla. Saddam käytti säännöllisesti rentoutumismaskia vähentääkseen ryppyjä ja hänen intohimonsa kohdistui kalliisiin kenkiin. Saddamin suosikkielokuva oli Kummisetä ja mieluisin harrastus kalastus. Ajan puutteen vuoksi Saddamilla ei ollut kuitenkaan aikaa onkimisen hienouksiin, joten hän tiputteli mieluummin käsikranaatteja veteen ja lähetti sukeltajan hakemaan kuolleet kalat. Saddam Hussein oli 1980 lupaavimpia kansanjohtaja ja ns. hyvä jätkä, jota Yhdysvallat ja arabit rahoittivat, kun Saddamin Irak kävi veristä sota Irania vastaan. Uskonnollista sitoutumistaan Saddam todisti palkkaamalla hovikalligrafikon tekemään Koraanista kopion, jonka musteena käytettiin hänen omaa vertaan. 605-sivuisen kirjan tekeminen vei kolme vuotta ja 50 tuoppia verta, jota Saddam luovutti tuoppi kerrallaan. Hyvän jätkän vaiherikas elämä päätyi kuitenkin läpimitaltaan viisi senttimetriä paksun köyden jatkoksi. Ennen kuin hirttolava kolahti auki ja kuolema saapui, itsepäinen Saddam ehti vielä haukkua pyövelit, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: EPA, Kuvaaja ERIK DE CASTRO/POOL

Keski-Aasiassa sijaitsevan Turkmenistanin presidentti Saparmurat Nijazov oli Aasian läpitunkevin itsevaltias. Hän johti Turkmeniaa, vanhan Neuvostoliiton raunioista syntynyttä itsenäistä valtiota sen presidenttinä vuodesta 1990 kuolemaansa saakka vuoteen 2006, jolloin kuolema keskeytti hänen elämäntyönsä eli rahan lapioimisen omille tileille. Nijazov rakensi hallintoaan eniten arvostamansa asian ympärille: itsensä. Hän terrorisoi omaa kansaansa salaisen poliisin avulla ja köyhdytti maan rakennuttamalla mielettömiä palatseja sekä kullattuja mahtipontisia muistomerkkejä. Nijazovin kunniaksi on nimetty kaupunkeja, moskeijoita, tehtaita, voimalaitoksia, yliopistoja, lentokenttiä, partavesiä, alkoholijuomia, jogurtteja, teetä ja jopa meteori. Johtaja löytyy myös postimerkeistä ja rahoista. Näiden tekojen jälkeen Turkmenistanin presidentti Nijazov onnistui vielä yllättämällä kaikki. Diktaattori kielsi kalenterit, uudisti viikonpäivät, määritteli uudelleen nuoruuden ja iän sekä lanseerasi kansallisen lomapäivän, melonin. Perusteluna oli, että tällä taivaan lahjalla melonilla oli loistokas historia. Eniten huomiota on saanut kuitenkin diktaattorin kirjoittamaksi sanottu ja Koraanin jatko-osaksikin kutsuttu vuonna 2001 julkaistun Ruhnama. Nijazov allekirjoitti vuonna 2004 asetuksen, joka teki Ruhnaman opiskelemisen pakolliseksi kaikissa oppiasteissa. Kirja oli uutistoimisto AP:n mukaan yhdistelmä latteaa runoutta, satunnaisia filosofisia huomioita sekä vääristeltyä historiaa. Nijazov jäljitti teoksessaan mm. turkmeenien kansan juuret viisituhatta vuotta taaksepäin itseensä Nooaan. Opiskelu- ja työpaikat jaettiin Ruhnama-tuntemuksen perusteella, ja ajokortistakin oli turha haaveilla ilman eepoksen ulkoalukua. Pyhän kirjan lisäksi, ikään kuin kaupan päälle, Nijazov lanseerasi uudet, turkmenistanilaiset aakkoset. Kesti aikansa, ennen kuin maahan saatiin uusilla kirjaimilla kirjoitettua oppimateriaalia ja opiskelijat pääsivät opiskelemaan isukin ihmekirjaa. Päätöksen seurauksena Turkmenistanissa kasvoi muutama lukutaidoton sukupolvi, ja matematiikan opiskeluhan siellä oli jo aiemmin korvattu Sielun kirjan opiskelulla, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Wikipedia

Robert Mugabe aloitti uransa vapaustaistelijana ja Afrikan sankarina, mutta tämä WHO:n hyväntahdonlähettilääksikin hetkeksi nimetty opettaja turmeltui yhdeksi aikamme pahimmista tyranneista ja johti kansakuntansa tuhoon. Mugaben aikakaudella Zimbabwe koki henkisen ja taloudellisen romahduksen. Mugabella oli kaikki edellytykset olla Zimbabwen mustan enemmistön sankari. 1960-luvun alussa hänestä tuli Etelä-Rhodesiana tunnetun maan valkoisen vähemmistön hallintoa vastustavan liikkeen keulakuva, ja hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen valtion vastaisesta toiminnasta. Vankilassa Mugabe käytti aikaansa etäopiskeluun. Hän luki muun muassa lakia ja taloustiedettä, ja suorastaan keräili tutkintoja. Samalla Mugabe suunnitteli salaa sissisotaa vapauttaakseen entisen Etelä-Rhodesian, nykyisen Zimbabwen, brittien ikeestä. Mugaben tullessa pääministeriksi 1980 70 % maan viljelymaasta oli valkoisten uudisasukkaiden hallussa. Ennen vuosituhannen vaihdetta Mugabe toteutti suuria uudistuksia, joiden myötä valkoiset maanviljelijät karkotettiin maasta ja tilat siirrettiin mustien kansalaisten haltuun. Pirstottujen suurtilojen uusilla omistajilla oli harvoin viljelykokemusta tai varoja lannoitteiden tai maatalouskoneiden hankkimiseen. Tämä johti maataloustuotannon romahtamiseen. Vuonna 2005 Mugabe ajoi arviolta 700 000 ihmistä kodeistaan ja työpaikoiltaan. Hökkelikaupungit tuhottiin sellaisilta alueilta, joilla oppositio oli ollut vahvimmassa asemassa. Teon motiivina arvellaan olleen ehkäistä protesteja, jotka kytivät Mugaben ajettua maan talouden kaaokseen. Mugabe syytti maan ongelmista imperialismia. Zimbabwen dollari menetti arvonsa. Pahimmillaan 230 miljoonan prosentin vuosittainen hyperinflaatio johti siihen, että Zimbabwe luopui kokonaan omasta valuutasta vuonna 2009. Vuoteen 2010 mennessä Zimbabwesta oli tullut yksi maailman köyhimmistä maista. Maa on nykyään jos ei maailman korruptoitunein niin ainakin lähelle, työttömyys lähentelee sataa prosenttia ja suuri osa kansasta elää kansainvälisen avun varassa. Kun sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, niin Mugabe näytti toteen, että myös jokaisen epäonnistuneen miehen takana voi olla nainen. Mugaben vallassaolon ensimmäiset kymmenen vuotta olivat kuitenkin Zimbabwen historian parasta aikaa, mistä on paljolti kiittäminen Mugaben vaimoa Sallya. Juuri Sally oli Mugaben omatunto. Hän piti tämän hillittömyydet kurissa ja oli käytännössä ainoa, joka pystyi sanomaan hänelle, että nyt stop tykkänään ja järki käteen. Sally kuoli vuonna 1992. Mugabe paitsi suri Sallya valtavasti, myös menetti tasapainonsa, otteensa ja poliittisen suuntavaistonsa Sallyn kuoleman myötä. Mugabe herpautui, pidätelty raivo ja intohimot vapautuivat. Sitten tilalle tuli nuorempi ja paljon Sallya älyllisesti ja moraalisesti köyhempi, mutta vallanhimoisempi eduntavoittelija Grace. Mugaben entinen sihteeri, joka osasi taitavasti hyödyntää jo vähän höpertyvän, mutta yhä viriilin vanhemman herran haluja. Niinpä niin, alamäki alkoi. Robert Gabriel Mugabe toimi pääministerinä 1980–1987 ja maan järjestyksessään toisena presidenttinä 1987–2017. Hän erosi tai erotettiin presidentin tehtävästä 21. marraskuuta 2017. Tilalle nousi Emmerson Mnangagwan, Mugaben luottomies jo 1960-luvulta. Emmerson on aiemmin johtanut Mugaben käskystä Zimbabwen opposition tappamista ja pieksemistä sekä vaalitulosten väärentämistä, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: EPA, Kuvaaja STR

Kongoa ja sittemmin Zairea yli 30 vuotta hallinnut diktaattori Mobutu Sese Seko oli tyylipuhtaasti kaikkea sitä, mitä afrikkalaiset tarkoittavat puhuessaan vahvoista miehistä, Big Man. Mobutu vuokrasi Ranskasta Concorden viedäkseen perheensä kuukausittaisille ostosmatkoille Eurooppaan. Lennätti itselleen vaaleanpunaista samppanjaa Pariisista, simpukoita Belgiasta ja prostituoituja Skandinaviasta. Rakentaakseen itselleen mallitilan Zairen viidakkoon, hän lähetti hallituksen koneen 32 kertaa Venezuelaan hakemaan 5000 pitkäkarvaista lammasta. Vuonna 1965 Mobutu käynnisti aitouskampanjan tehdäkseen pesäeron maansa kolonialistiseen menneisyyteen. Kaikki, joilla oli eurooppalainen nimi, täytyi nimetä uudelleen afrikkalaisesti: talot, ihmiset jne. Länteen viittaavat puhemuodot kuten herra ja rouva kiellettiin. Kaikkia piti puhutella kansalaisina. Mobutu kielsi länsimaiset vaatteet ja julisti Mao-tyylisen abacost-asun uudeksi kansallispuvuksi. Sanotaan, että Mobutu itse oli kuitenkin parhaiten pukeutunut diktaattori sitten Mussolinin. Ihmisenä Mobutua voisi kuvailla vaikka äiti Teresan vastakohdaksi. Hänen valtakautensa Kongon eli Zairen johdossa oli täynnä mahdollisuuksia, jotka hän myös käytti - omaksi hyväkseen. Mobutu kansallisti yksityisen omaisuuden, muun muassa tuottoisat timantti- ja kuparikaivokset, jotka hän sitten piti itse tai lahjoitti sukulaisilleen ja liittolaisilleen. Näin Mobutusta tuli yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Hänen omaisuutensa arvo vuonna 1980 oli arviolta reilut neljä miljardia euroa. Sanotaankin, että Mobutu antoi aina kaikkensa, saadakseen lisää. Raha oli Mobutu Sese Sekolle rakkainta, mutta ei hän henkilökulttiakaan vierastanut. Mobutulla oli käytettävissään valtavan paljon enemmän rahaa kuin useimmilla yksinvaltiailla ja niinpä hän huomasi että oli mukavampaa ja yleensä ainakin yhtä tehokasta ostaa, kuin nuijia ihmiset kuuliaisiksi. Mobutu oli myös aika mukavuudenhaluinen, eikä hän ilmeisesti sinänsä nauttinut tappamisesta tai tarpeettomasta piinaamisesta, mikä on aika monen diktaattorin innoittaja urallaan. Kyllä valta turmelee, mutta kyllä se väsyttääkin, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: EPA, Kuvaaja Stf

Malawin diktaattori tohtori Hastings "yksi puolue, yksi johtaja ja pulinat pois" Banda retosteli syöttävänsä poliittiset vastustajansa krokotiileille. Useimmiten he kuitenkin kuolivat hämärissä auto-onnettomuuksissa. Tohtori Banda oli anglofiili, jota miellyttivät erityisesti Homburgh-hatut. Hän taisteli pitääkseen nykyajan maansa ulkopuolella. Banda hukkasi maansa koulutusbudjetin lähes kokonaan erikoislaatuiseen ”viidakon Etoniin”, jossa pelattiin krikettiä, otettiin kylmiä suihkuja ja opiskeltiin klassisia aineita latinaksi ja kreikaksi. Hän palkkasi lentokenttäpartureita leikkaamaan maahan saapuvien pitkätukkaisten miesten hiukset ja vaati, että lyhythiuksiset naismatkailijat kaivavat välittömästi matkalaukustaan vaatteet, jotka peittivät heidän povensa. Banda määräsi myös paikallisen chichewan maansa uudeksi viralliseksi kieleksi. Hän oli kuitenkin unohtanut, ettei itse osannut sanaakaan chichewaa ja joutui koko 30-vuotisen presidenttikautensa ajan kommunikoimaan tulkin välityksellä. Bandan tuhkimotarina oli komea. Etelä-Afrikan kautta Yhdysvaltoihin, lääkärinä Englantiin ja lopulta kotiin, jossa odotti brittien siirtomaahallinnon vankila. Kansa nosti hänet juuri itsenäistyneen Malawin ensimmäiseksi johtajaksi 1964 ja presidentiksi 1966. Ja ns. omakätisesti hän teki itsestään maansa diktaattorin. Banda hallitsi Malawia kovaotteisesti ja tukahdutti opposition ilmaukset. Elokuvia, radiota ja lehdistöä valvottiin tarkasti, ja Bandaa vastaan puhuminen oli kiellettyä. Kaikkien täysi-ikäisten kansalaisten tuli olla jäsen kongressipuolueessa, jota Banda johti. Bandan kohtelias ja herrasmiesmäinen ulkokuori, seesteinen käytös ja lääkärin pehmeät sairasvuoteen vieritavat peittivät alleen kunnianhimoisen, arvaamattoman ja häikäilemättömän miehen. Bandan aikana Malawi oli Afrikan Kainuu, jonne sopi hyvin oma savupirtin pojasta jylhäksi maanisäksi noussut Kekkonen, joka näytti muille torpan paikan, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Wikipedia

Pol Pot loi Demokraattiseksi Kamputseaksi kutsutun mielivaltaisen murhaamisen helvetin. Hän hallitsi Kambodzaa vain neljä vuotta, mutta onnistui tuona lyhyenä aikana murhaamaan 2 miljoonaa viatonta ihmistä, kolmanneksen maan väestöstä. Sissiliike, joka muodostui Pol Potin ympärille, koostui yhteiskunnan kaikkein sivistymättömimmistä kerroksista ja sai nimekseen maanalaisen kommunistisen vastarintaliikkeen tavoin "Punaiset khmerit" Pol Potin korkeintaan 5.000 miehen huonosti organisoitu ja varusteltu rosvojoukkio kasvoi hiljalleen ja huomaamatta 70.000 miehen armeijaksi. 1975 kuningas Sihanouk syrjäytettiin. Väkijoukot riemuitsivat kaduilla Pol Potin joukkojen marssiessa pääkaupunki Phnom Penhiin. Seuraavina päivinä Phnom Penhissä ei enää riemuittu. Pol Pot aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset reformit ja alkoi toteuttaa kommunismin eri tyylisuuntia yhdistelemällä omaa mielipuolista agraaristalinistista ideologiansa. Pol Pot käytti hyväkseen khmerien kansallista perinnettä, täydellisestä alistamisesta ylimmän johdon tahtoon, ryhtyessään toteuttamaan kansallista ja etnistä puhdistusohjelmaansa. Punaisten Khmerien yksilöllisyyden tuhoamiseen tähtäävä hallinto saa Stalinin Neuvostoliiton kuulostamaan paratiisilta maan päällä. Pol Pot nollasi ajanlaskun, lakkautti rahatalouden ja poltti kansalaisten henkilöpaperit. Älymystöön kohdistui säälimätön, summittainen vaino ja terrori. Pol Potin uudessa uljaassa maailmassa ihmisiä kidutettiin niin pitkään että ihmiset kirjallisesti pakon edessä tunnustivat jotain sellaista mikä johti uusiin pidätyksiin. Jos kiduttaja ei onnistunut tehtävässään, häntä epäiltiin sabotaasista. Tuhansia poliitikkoja ja byrokraatteja tapettiin. Monet muut kuolivat nälkään, sairauksiin tai teloituksiin. Kuolemanrangaistuksen arvoisiksi rikkeiksi luettiin muun muassa liian löysästi työskentely, elinolosuhteista valittaminen, ruoan varastaminen, jalokivien käyttö, seksisuhteeseen ryhtyminen, sukulaisten tai ystävien kuolemien sureminen, uskonnollisten tunteiden esittäminen, vieraan kielen osaaminen ja silmälasien käyttö. Kamputsean päätöntä menoa ja Pol Potin edesottamuksia pohtii populismiin perehtynyt, Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: DCCAM, EPA

Mao Zedong oli diktaattori, jonka julmuus, itsekeskeisyys, utopistinen radikalismi, täydellinen ihmiselämän ja ihmisten kärsimysten halveksunta sekä suuruudenhullut suunnitelmat johtivat yli 40 miljoonan kiinalaisen kuolemaan. Mao oli synnynnäinen manipuloija ja häikäilemätön vallan tavoittelija. Hän nautti kiduttaessaan omia puoluetovereitaan, teloittaessaan ja antaessaan miljoonien kuolla nälkään. Hän oli valmis vaikka ydinsotaan edistääkseen omia marxilais-stalinistisia maolais-näkemyksiään suurvalta Kiinasta, jota hän johtaisi henkilökulttinsa avulla. Mao Zedong toimi Kiinan kansantasavallan puhemiehenä 27 vuotta eli vuodesta 1949 kuolemaansa eli vuoteen 1976 asti. Hän onnistui kohahduttamaan monin eri tavoin ja keveimmästä päästä oli se, että Mao kielsi vuonna 1968 Sound of Music-musikaalin, kuvaten sitä ”Räikeäksi esimerkiksi länsimaisesta pornografiasta” Kovemmasta päästä ovat sitten ne puheet, joiden mukaan Mao Zedong kannusti puna-armeijan sotilaita syömään vihollistensa lihaa, mikä osoittaisi heidän olevan täysin luokkatietoisia. Mao oli myös urheilumies, sillä vuonna 1956 puhemies Maon liikunta- ja kulttuurikomitea hyväksyi uuden yleisurheilulajin käsikranaatin heiton, jonka tarpeellista taitoa hän perusteli mm. sitaattikokoelmassaan ”Pieni punainen kirja” Tämä entinen sissipäällikkö ja oopiumsodan julma suitsija lanseerasi sanonnan ”Antaa kaikkien kukkien kukkia” Mao ymmärsi myös suhteellisuusteoriaa ja laski, että talonpoikija ja maatyöläisiä oli paljon ja heidät oli saatava muutoksen etujoukkoihin, niinpä Mao teki heistä tiedemiehiä, kun taas tiedemiehistä ja professoreista, joita oli huomattavasti paljon vähemmän, Mao teki maanviljelijöitä. Tälle katastrofille annettiin nimeksi Suuri harppaus 1958 - 1960. Mao rakensi itselleen henkilökultin, johon kuului, että yli 90 prosenttia kiinalaisista käytti puhemies Mao Zedongia esittäviä rintamerkkejä. Rintamerkkejä on laskettu tuotetun 2,5 - 5 miljardia kappaletta. Niitä nähtiin aikanaan myös avaramielisten suomalaispoliitikkojen rinnuksilla. Kiinan armeija marssi Maon vatsan tahtiin, sillä Maon vatsan toiminta oli päivittäinen puheenaihe Kiinan hallituksen korkeimmalla tasolla. Mao uskoi myös siihen että hän voisi pidentää elinikäänsä lisäämällä seksipartnereittensa määrää, niinpä hänelle tuotiin koko ajan alastomia nuoria naisia. Suuren Ruorimiehen Mao Zedongin aikakautta arvioi populismia tutkinut Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: RoleX Dela Pena, EPA

Pohjois-Korean Kimin dynastian teot ovat paisuneet mittasuhteisiin, jolle on vaikea löytää vertaa edes Stalinin Neuvostoliitosta. Tässä ohjelmassa harjataan huolella Kim Il-sung ja Kim Jong-il, sillä he ovat tekonsa jo tehneet. Kim Jong-un on toistaiseksi vasta päässyt otsikoihin lähinnä ohjuskokeilla ja lihomisellaan, kun hänen edeltäjänsä ”kunnostautuivat” pornografialla ja tapattamalla ihmisiä. Nuoren Kim Jong-unin edesottamuksia on kuitenkin syytä seurata suurella mielenkiinnolla ja ehkä pelonsekaisin tuntein, varsinkin jos hän on viettänyt nuoruusvuotensa alkoholisoituneen isänsä harrastusten parissa, sillä isä Kim Jong-ilia voisi luonnehtia ranskalaisen Hennesy Paradis-laatukonjakin kyllästämäksi Aasian pornografiakeisariksi 20 000 kappaleen pornovideokokoelmallaan. Tosin tämä pornoelokuvan nero fanitti myös John Wayne-, Kummisetä- ja James Bond -elokuvia. Kim Jong-ilin kerrotaan pitäneen haaremia, johon kuuluu noin 2000 ulkomailta lennätettyä blondia ja aasialaisnaista. Iloprikaatiin kuului muun muassa seksuaalisia palveluja tarjoava tyydytystiimi, hierontaa tekevä onniryhmä sekä yhdynnänjälkeiseen karaokeen ja tanssiesityksiin erikoistunut tanssiryhmä. Pohjois-Korean median mukaan Kim Jong-il oli myös golfinpelaaja. Kerrottiin, että Kim Jong-il oli ensimmäistä kertaa pelatessaan saanut pallon reikään viidesti ensimmäisellä lyönnillä ja suoritti kierroksen tuloksella 38 alle parin. "Rakas Johtaja" löikin tavallisesti kolme tai neljä hole-in-onea joka kierroksella. Pappa Kim Il-sung pyrki tekemään itsestään jumalaisen olennon. Sung keskittyi mm. pienten noin 6-vuotiaitten lasten aivopesuun sillä heissä oli tulevaisuus. Heille opetettiin että Kimin dynastia oli kaiken tietämyksen lähde, kansakuntansa vapahtaja ja erehtymätön. Pohjois-Korea oli maanpäällinen paratiisi ja kaikki muut maat olivat täynnä kerjäläisiä ja niissä turmeltuneet kapitalistit lihoivat nälkää näkevien köyhien kustannuksella. Valtion joukkotiedotusvälineiden mukaan Kimin dynastia oli virheetön, josta nousi ”Ikuinen johtaja” ja ”Ylin johtaja.” Pappa Kim Il-sung ei koskaan suorittanut asepalvelusta. ”Virallisten” lähteiden mukaan hän kuitenkin osallistui 15 vuoden aikana yli 100 tuhanteen taisteluun japanilaisia vastaan. Tämä merkitsi keskimäärin yli kahtakymmentä taistelua per päivä. Armeija nieli neljänneksen maan budjetista ja köyhyys rehotti Pohjois-Koreassa. 1990-luvulla ruoan puute muuttui nälänhädäksi, jonka aikana mahdollisesti jopa 2 miljoonaa ihmistä menehtyi. Kimin klaania arvioi populismiin perehtynyt, Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Jonas Ekstromer, EPA

Miten turkoosilla kuplavolkkarilla ajavasta miehestä, jonka ulkoinen tyyli oli vähän niin kuin ikääntyvällä rocktähdellä, tuli diktaattori? Veli Kenraali ja Hullu Koira Muammar Gaddafi nousi valtaan upseerijoukkonsa kanssa vallankaappauksella 1969. Hän ei ryhtynyt mittaviin teloituksiin niin kuin despootit yleensä. Nuori Gaddafi oli itse asiassa hyvin ihanteellinen mies, joka aivan aidosti halusi kansalleen hyvää ja jolla oli korkea moraali, ainakin itsensä mielestä. Sitten vähitellen valta alkoi turmella yhä enemmän ja enemmän. Otteet tulivat raaemmiksi ja monien diktaattorien tapaan Gaddafikin alkoi sallia itselleen paljon sellaista mitä muilta kielsi. Yhdysvallat tuki Gaddafia. Amerikkalaiset halusivat turvata omien öljy-yhtiöittensä aseman ja suojata oman lentotukikohtansa Libyassa. Samoin ajattelivat britit. Gaddafin hallinto perustui aatteellisen järjestelmään, jota hän itse kutsui islamilaiseksi sosialismiksi. Gaddafi ryhtyi soveltamaan koraanista äärimmäisen uskonnollisia moraalisääntöjä, tosin aika sekavasti. Hän otti palasen sieltä toisen täältä. Hän kokeili ja hylkäsi. Välillä hän arvosteli tapaa jolla esimerkiksi islamin ylin vaalija Saudi-Arabia uskontoa sovelsi. Gaddafin määräyksestä mm. alkoholinkäyttö, yökerhot, bordellit ja kasinot kiellettiin. Kaikki kirkot ja synagogat muutettiin moskeijoiksi. Lehtiä sensuroitiin, poliittinen toiminta kiellettiin ja ammattiyhdistysliikkeet lakkautettiin. Gaddafi ei ollut äärimuslimi ja niinpä mm. al-Qaidan libyalainen solu yritti salamurhata hänet. Gaddafi oli tunnettu siitä, että hänet ympäröi aina taistelu-univormuihin pukeutuneet naispuoliset henkivartijat. He eivät olleet mitenkään vanhoillisen islamin vaatimusten mukaisesti peittäviin kaapuihin puettuja, kaukana siitä. Univormut olivat pikemminkin tiukkoja ja hyvin paljastavia, hiukset paljaat, meikkiä oli runsaasti ja naissoturien käytöskin oli varsin rempseää. Virallisesti heitä kutsuttiin vallankumouksen nunniksi. Näiden naissoturien takaa löytyi kuitenkin varsin surullisia tarinoita. Gaddafi rahoitti ja varusti Nicaraguan sandinisteja, Yhdysvaltain mustia panttereita, Etelä-Afrikan mustien ANC:ta, Pohjois-Irlannin IRA:ta, baskien ETA:ta, Japanin Punaista armeijakuntaa, Italian punaisia prikaateja, Mustaa Syyskuuta, Abu Nidalia ja PFLP:tä. Tästä huolimatta monet eurooppalaiset valtiot mielistelivät Gaddafia saadakseen vientiyrityksilleen osansa Libyan suurista kehityshankkeista. Tämä oli myös Suomen rakennusviennin kulta-aikaa, ja Perusyhtymähän rakensi Gaddafille 1980-luvun alussa todella suuren asetehtaan Ras Lanufiin. Tilaus tuli Neuvostoliiton kautta. Yhtiön esitteissä asetehdasta kutsuttiin ompelukoneiden valmistuspaikaksi, vaikka koneet tikkasivat Kalashnikovin piipuista luoteja eri puolilla maailmaa Gaddafin varustamissa terrori-iskuissa. Mutta Perusyhtymä sai projektista suurvoitot. Kun Gaddafi oli vaikutusvaltansa huipulla, hän oli mies joka säteili energiaa, valtaa ja itseluottamusta sekä kirjoitti vekkulia proosaa, kuten Vihreän kirjan. Diktaattorin mahti on sittenkin hyvin haurasta tavaraa sillä kuva Gaddafista ennen kuolemaansa oli kuva ränsistyneestä, katkerasta ja vainoharhaisesta vanhasta miehestä, joka yritti epätoivoisesti vielä näyttää yhtä elinvoimaiselta kuin ennenkin mutta pelkäsi henkensä puolesta. Hän oli ilmeisesti aivan aidosti järkyttynyt siitä, miten paljon libyalaiset häntä lopulta vihasivat eikä voinut mitenkään uskoa todeksi valtansa romahtamista. Gaddafi johti Libyaa vuoteen 2011, jolloin kapinalliset kukistivat ja surmasivat hänet. Gaddafin hallinnon kukistuttua selvisi, että Gaddafi säilytti uhrejaan pakastimessa. Gaddafin sanotaan vierailleen uhriensa luona aika ajoin. He olivat kuin makaabereja matkamuistoja. Jotkut olivat olleet jäädytettynä niinkin kauan kuin 25 vuotta. Toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen kohtasi Muammar Gaddafin ensi kerran Afrikan maiden järjestön OAU:n huippukokouksessa Etiopian Addis Abebassa kesällä 1983. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Author Khaled El-Fiqi, EPA

Kun ilmasto on sopiva diktaattoreita tulee niin kuin tatteja sateella. Näin kävi myös Keski-Afrikan tasavallalle. Jean-Bedel Bokassa, Berengon hirviöksikin kutsuttu, on yksi kaikkien aikojen brutaaleimmista hirmuhallitsijoista, jolle muiden maanosien on vaikea tarjota häiriintyneisyyden jalolla saralla vastusta. Bokassa toimi presidenttinä 1966 - 1979. Hän murhautti yhden hallituksensa ministereistä ja tarjoili hänet päivällisenä muille ministereille. Reseptin hän paljasti vasta aterian jälkeen. Bokassa liittyi 1939 Ranskan armeijaan, koska tuohon aikaan Keski-Afrikan tasavalta oli Ranskan siirtomaa, jota se oli aina vuoteen 1960 asti. Kuten kolmannen maailman sotilaspomoilla oli tapana, Bokassa kaappasi 1966 Ranskan tukemana vallan kommunistiseen Kiinaan suuntautuneelta serkultaan David Dackolta. Tarkoituksena oli varmistaa, että valta siirtyi henkilöille, joka säilyttää Ranskan taloudelliset ja strategiset edut Keski-Afrikan tasavallassa eli pääsyn käsiksi uraani- ja timanttivarantoihin. Valtaan päästyään menestys nousi yksinkertaiseksi mainitulle ja syvästi Napoleonia ihailleelle Bokassalle hetki hetkeltä enemmän päähän. Vuonna 1972 hän nimitti itsensä sotamarsalkaksi ja elinikäiseksi presidentiksi, mutta tämä oli vasta alkua. Seuraavien vuosien kuluessa Bokassa liiskasi demokratian viimeisetkin rippeet kantansa alle, ja korvasi kansanvallan irvokkaalla nepotismilla eli sukulaisten suosimisella. Vuoden 1976 joulukuussa Bokassa toteutti Napoleon-fantasiansa. Hän julisti perustetuksi Keski-Afrikan keisarikunnan ja kruunautti vuotta myöhemmin itsensä keisariksi nimellä Bokassa 1. Juhlassa oli mm. 100 limusiinia ja 130 jalosukuista hevosta, 65 000 pulloa shamppanjaa, jota tarjoili ranskasta lennätetty tarjoilijoiden armeija. 120 henkinen orkesteri piti huolta musiikista. Pariisilainen jalokiviseppä valmisti Bokassalle kruunun, joka oli kuorrutettu timanteilla. Bokassa itse istui kahteen leopardiviittaan sonnustautuneen valtavalla täyttä kultaa olevalla valtaistuimella. Laskun kuittasi humanitaarisena apuna Ranska. Monet valtiot pitivät Bokassaa hulluna ja vierastivat tätä kuin ruttoa, mutta juhlavieraiden joukossa oli kuitenkin esimerkiksi Italian ja Länsi-Saksan suurlähettiläät. He eivät tienneet, että Bokassa oli valikoinut paikallisesta vankilasta kaksitoista teurastettavaa vankia, jotka tarjoiltiin vieraille paahtopaistina. Mitä pidemmälle Bokassan valtakausi eteni, sitä hurjemmaksi kävi meininki. Keisari tappoi ns. kilokaupalla kansalaisiaan. 1975 Jean-Bedel Bokassa julkisti uuden säädöksen, jonka mukaan kaikkien Keski-Afrikan tasavallan koulutyttöjen tuli käyttää sinistä univormua, joita valmisti tehdas, jonka omisti yksi Bokassan 17 vaimosta. Harvoilla vanhemmilla oli kuitenkaan varaa ostaa univormu. Niinpä eräänä päivänä noin sadan säädöstä vastustanee koululaislapsen joukko kivitti Bokassan limusiinia. Presidentti pidätytti koululaiset ja lapset vietiin Banguin vankilaan, jossa nämä nuijittiin kuoliaaksi. Bokassa osallistui verilöylyyn ja joidenkin raporttien mukaan söi osan uhreista. Tämä oli ratkaiseva tapaus, joka johti Bokassan kaatumiseen. Ranska asetti lopulta mielipuolisesta ihmissyöjäkeisarista eroon pääsyn timanttikaivoksista hyötymisen edelle. Ranska palautti erikoisjoukkojen salamaoperaatiolla Bokassan edeltäjän David Dackon valtaan vuonna 1979. Tästä ei kuitenkaan meno Keski-Afrikan tasavallassa paljoa parantuntu. Jean-Bedel Bokassan tarinan kertoo Afrikassa usein vieraillut ja siitä paljon kirjoittanut toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Romanian Communism Online Photo Collection

Lukutaidoton, suulas ja roteva sekä yhtä pelottava kuin naurettava kenttämarsalkka Idi Amin Dada oli ovela, kökköhuumoria ja pelleilyä harrastanut raaka tappaja, joka janosi sokeasti valtaa ja hyväksyntää ja oli niiden edestä valmis kaikkiin kuviteltaviin karmeuksiin. Ugandan ulkopuolella Aminista käytettiin nimeä Ugandan teurastaja. Ugandalaiset itse käyttivät Aminista nimeä Big Daddy. Amin tappoi niin monia maanmiehiään, että Victoriajärven krokotiilit eivät kyenneet syömään heitä riittävän nopeasti. Aminin kaapattua vallan vuonna 1971, epäsuositun Oboten hallinnon jokainen jäsen otettiin kiinni ja teloitettiin ampumalla. Mm. entinen hallituksen työntekijä Francis Kalimazo kuuli radiosta uutisen kuolemastaan ja ymmärsi heti olevansa osa Aminin ruuhkautuneita töitä. Aminia pidettiin tyhmänä ja yksinkertaisena, ja oli suunniteltu että Amin on vain keulakuva, mutta Aminin vahvuuksiksi osoittautui, ettei hänellä ollut riittävää älyllistä kykyä lähteä mukaan viitta ja tikari-leikkeihin, joissa olisi juoniteltu, laskelmoitu ja jaettu valtaa kirjevaa’alla aina kulloistenkin salaliittosopimusten mukaisesti. Aminin mielestään valta kuului hänelle kun hän sen oli ottanut ja sillä selvä. Kansa oli Aminin takana, koska sillä ei ollut mitään menetettävää. Amin edusti ehkä joillekin toivoa paremmasta, mutta varsinaisesti Aminin kansansuosion takaa löytyi mm. se, että kansa muisti hyvin, että Amin piti hallussaan nyrkkeilyn Ugandan raskaansarjan mestaruutta vuosina 1951 - 1960. Kovanyrkkisen ja menestyvän raskaan sarjan nyrkkeilijän maine aikana jolloin Floyd Patterson, Sonny Liston ja Cassius Clay eli tuleva Muhammad Ali olivat kaikkien huulilla, ei ollut ollenkaan hullumpi meriitti. Ugandan ja Iso-Britannian suhteiden edistämiseksi Amin kertoi olevansa valmis naimaan prinsessa Annen. Saatuaan pakit Amin piti 1975 muutaman miljoonan euron superhäät 19-vuotiaan diskotanssijattaren Suicide Sarahn kanssa. Aminin bestmanina toimi PLO:n johtaja Jasser Arafat. Vaimonsa lisäksi Amin rakasti koripalloa. Vain Amin sai tehdä pisteitä ja hän tapatti palatsin vartijan, joka blokkasi hänen heittonsa. Kansan syvät rivit alkoivat rakoilla 1978 ja yhdistääkseen kansaa Amin julisti sodan Tansanialle. Idi Amin joukkoineen kuitenkin hävisi ja Amin joutui pakenemaan maasta ensin Libyaan ja sieltä Saudi-Arabiaan. Kun poliisit tutkivat viralta pannun Idi Aminin asuntoa vuonna 1979, he löysivät mm. suuren laatikon täynnä Tom ja Jerry - filmikeloja. Idi Amin kuoli vuonna 2003. CIA:n mukaan Amin oli vastuussa 300 000 ihmisen kuolemasta. Mutta ei Amin yksin tappanut satoja tuhansia ihmisiä. Pahuutta oli paljon ja Amin antoi sille vapaan tien nousta esiin, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen, joka on kirjoittanut mm. kirjat Tuomio ja sovitus - Ruandan kansanmurhan tilinteko sekä Hiekalle rakennettu elämä - taistelu Länsi-Saharasta. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: The Johannesburg Star, EPA

Francois Duvalier eli Papa Doc Duvalier toimi Haitin yksinvaltaisena presidenttinä 14 vuotta ja hallitsi maatansa diktaattorin ottein 1957 – 1971. Hän oli turmeltunut ja raaka itsevaltias, joka pani ylpeän mutta epävakaan, maailman ensimmäisen vapaan mustan tasavallan ojennukseen kammottavien puolisotilaallisten kuolemanpartioiden, Tonton Macoutesin avulla. Tonton Macoutes mm. naulasi vankiensa kivespussit kiinni seinään ennen kuin irrotti heidät kahleista ja kannusti karkaamaan. Papa Doc Duvalierin suuri idea oli negrituden käsite. Yhteinen musta identiteetti antoi heille syyn korostaa rotuylpeyttään ja hylätä valkoinen yliherruus. Mustien piti keskittyä mustuuteensa, afrikkalaisiin juuriinsa eikä muokata maataan Yhdysvaltain mallin mukaisesti. Valkoisen miehen kristinusko hylättiin ja voodoo korotettiin kansan todelliseksi uskonnoksi. Papa Doc sortui voodoo-mystiikkaan, jonka vaikutuksesta hän näki itsensä puolijumalana, puoliksi Kristuksena ja puoliksi voodoo-sankarina, paroni Samedena. Kun Papa Doc tarvitsi neuvoja valtiollisissa kysymyksissä, hän kertoi saavansa niitä istumalla kylpyammeeseen musta silinterihattu päässään ja konsultoimalla kuolleen vuohen sisälmyksiä. Papa Doc oli uranuurtaja myös oman kansansa veren imemisessä. Hänen miliisinsä nappasi päivittäin kiinni tuhansia haitilaisia ja marssitti heidät lähimpään veripankkiin, jossa kukin sai palkkioksi dollarin, eli noin viikon palkan, luovuttaessaan litran verta. Veri lähetettiin Yhdysvaltoihin, jossa se myytiin verensiirtoja varten 12 dollarin litrahintaan. Papa Doc Duvalier oli Ranskassa opiskellut lääkäri ja oli suorittanut lääketieteen tohtorin arvon parhailla arvosanoilla, joten hän kykeni lääketieteellisen terminologian avulla uskottavasti perustelemaan rotuvihaa ja valkoisten sortamista sekä voodoo uskonnon merkitystä haitilaisille, kertoo kirjailija Ari Ahola. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Wikipedia

Dominikaanisen tasavallan presidentin Rafael Trujillon lempinimi oli ”Tasavallan ensimmäinen journalisti”, koska sen lisäksi että hän oli kovaotteinen diktaattori, joka kontrolloi armeijaa ja sijoitti sukulaisiaan korkeisiin virkoihin, hän oli myös taitava propagandisti. Kylien vesipumpuissa luki ”Vain Trujillo yksin antaa meille vettä juotavaksi” ja vanhainkodeissa oli kylttejä ”Vain Trujillo yksin antaa meille suojan” Trujillo vertasi itseään mielellään Jeesukseen, ja rakennutti pääkaupunkiin ison valaistun kyltin "Jumala ja Trujillo", kuului sen hyväksi havaittu ja helposti omaksuttava sanoma. Trujillon määräyksestä kaikkien koululasten oli puolestaan aloitettava koulupäivänsä rukoilemalla "Jumalan, valtion ja Trujillon puolesta" Rafael Trujillo oli kiduttaja ja hän kehitteli lukuisia erilaisia kidutustekniikoita, lähtien matalajännitteisestä sähkötuolista aina keppinä tunnettuun sähkösauvaan, joka toimi erityisen hyvin sukupuolielimiin. Trujillon kidutusarsenaalista kaikkein arvostetuin oli kuitenkin Lumipallona tunnettu kääpiö, joka oli erikoistunut puremaan irti miesten sukupuolielimiä. Trujillo viestitti neuvonantajilleen näiden lähestyvästä kuolemasta myöntämällä heille Kristoffer Kolumbus-mitalin. Trujillo testasi myös alaistensa lojaalisuutta vaatimalla päästä sänkyyn näiden vaimojen ja tytärten kanssa, minkä jälkeen nöyryytti alaisiaan lisää pakottamalla heidät mukaan leikkiin. Trujillo oli urheilumies ja rakasti kansan suosimaa baseballia ja perusti oman voittoisan joukkueen. Hän varmisti joukkueensa voitot heittämällä osan vastustajajoukkueesta tyrmään ja kertomalla omalle joukkueelle, että heidän henkensä oli kiinni ottelun lopputuloksesta. Trujillo asetti kannustusjoukkonsa ykköspesän kupeeseen varusteinaan kiväärit ja pistimet. Raimo Tyykiluodon vieraana Rafael Trujillon elämäntyöstä selkoa tekee kirjailija Ari Ahola. Kuva: Wikipedia

Paraguayn diktaattori Alfredo Stroessner oli vallassa 35 vuotta ja käytti itsestään nimeä El Excelentissimo, kaikkein erinomaisin. Kansan keskuudessa Stroessnerista käytettiin nimitystä eversti takakontti, koska eräästä vallankaappausyrityksestä hän joutui pakenemaan auton takakonttiin piiloutuneena. Alfredo Stroessnerin hallintokauttaan leimasivat murhat, kidutukset ja pelokas pysähtyneisyys. Hän pysyy brutaalin ja ahneen eteläamerikkalaisen hallitsevan sotilasjohtajan prototyyppinä. Tämä hyvin syöneeltä baijerilaisen oluttuvan isännältä näyttävä mies antoi turvapaikan monille entisille natsijohtajille. Paraguayhin tuli jopa 200 000 saksalaista toisen maailmansodan jälkeen. Kuuluisin natsijohtaja, joka oli Stroessnerin suojeluksessa oli pahamaineinen Josef Mengele. Stroessneria syytettiin natsien suojelusta, mutta todellisuudessa hän tarjosi turvapaikan kaikille jotka olivat valmiita maksamaan siitä reilun korvauksen. Stroessnerin järjestelmää on useissa yhteyksissä kutsuttu köyhän miehen natsihallinnoksi. Ihmisiä kidutettiin, kidnapattiin ja murhattiin. Salainen poliisi valvoi kaikkea. Alfredo Stroessner peastasi turvallisuuspäällikökseen tyylitajuisen kiduttajan Pastor Coronelin. Kerrotaan, että Coronel koristeli kidutuskammioidensa seinät hakaristeillä ja Hitlerin, Mussolinin ja kenraali Francon kuvilla. Stroessnerin aikakaudella Paraguay oli myös läpeensä korruptoitunut maa. Korruptio oli itse asiassa ainoa tapa selvitä Paraguayssa. Pankkien transaktiot suoritettiin maan harvinaisella intiaanien kielellä, koska kun esimerkiksi Euroopasta tuli satunnainen verotarkastaja Paraguayhin jonkin talousrikoksen jälkeen, niin ei ihan heti auennut mitä oli maksettu ja kenelle. Stroessnerin saavutus oli koulujärjestelmän luominen, tosin siitä millaista opetussuunnitelmaa maassa noudatettiin, ei ole tietoa. Kansa kuitenkin tuli lukutaitoiseksi ja sivistyneemmäksi, joka pelasti maan suistumasta sisällissotaan, kun Stroessner lopulta syöstiin vallasta. Raimo Tyykiluodon vieraana on kirjailija Ari Ahola, joka on mm. suomentanut teoksen Ihmishirviöt - maailmanhistorian julmimmat ihmiset. Kuva: ABC Color, EPA

Italian diktaattori Benito Mussolini oli hyvin taikauskoinen. Hän ei ikinä syönyt pöydässä, jossa istui 13 henkeä, ja piti pahaa silmää loitolla koskettelemalla kiveksiä. Hän oli myös pakkomielteenomaisen hygieeninen ja otti roomalaistyylisen käsi ojossa -tervehdyksen fasistien tervehdykseksi, koska inhosi ihmisten kättelemistä. Karismaattisena ja taitavana puhujana Mussolini muodosti järjestön, josta kehittyi Italian fasistipuolue. Fasistinen PNF puolue oli juutalaisten keskuudessa suositumpi kuin normi italialaisen. Mielenkiintoista onkin, että Italian juutalaiset eivät 1930-luvun alkaessa vastustaneet fasismia vaan he edistivät sitä merkittävissä määrin. Mussolinin tukijoiden marssi Roomaan lokakuussa 1922 johti fasistien vallankaappaukseen ja nosti Mussolinin johtoon. Taitavana populistina Musso italiano hankki taakseen kansan suosion. Benito Mussolinin fasistihallinto otti kaiken irti jalkapallosta ja se valjastettiin fasismin välineeksi. Jalkapallosta tehtiin kansallislaji, jonka nähtiin ilmentävän täydellisesti fasismin ihannoimia kuria, järjestystä ja harmoniaa. Mussolini yritti myös yhdenmukaistaa paikallisiin kulttuureihin ja murteisiin pirstoutunutta maata jalkapallon avulla. Jalkapallon lisäksi Mussolini otti fasismin välineeksi seksin. Mussolini piti pulleista naisista ja harrasti heidän kanssaan seksiä missä vain kykeni ja aina saappaat jalassa. Christopher Dugganin vuonna 2014 ilmestynyt kirja paljastaa viriilin Mussolinin pitäneen neljäätoista naista yhtä aikaa, joista vähintään kolme tai neljä tuli hänen luokseen hakemaan rakkautta joka ilta. Despootit oppivat Mussolinilta paljon. mm. sen miten lehdistön, valtion radioyhtiön ja julkisten spektaakkeleiden avulla luodaan vaikuttava henkilökultti. Mussolinin lentävä lause oli että, sota on miehille sama kuin äitiys naisille. Tällä sitten mentiin ja toisen maailmansodan alettua italialaiset hyökkäsivät muiden muassa Egyptiin, Kreikkaan ja Jugoslaviaan, mutta surkein tuloksin. Ennen pitkää suurin osa Italian armeijan sotilaista kaatui tai joutui sotavangeiksi. Kansan raivon seurauksena Benito Mussolini päätyi roikkumaan pää alaspäin pianonvaijerista 28. huhtikuuta 1945. Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki kertoo fasismin isän Benito Mussolinin tarinan, jonka näkemykset totalitarismista raivasivat tietä natsismille. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: ANSA, EPA

Romanian presidentti Nicolae Ceaușescu katkaisi välit Neuvostoliittoon ja avasi lainarahahanat Euroopasta. Ceaușescu käytti lainarahat rakentaakseen suuria muistomerkkejä omaksi kunniakseen samaan aikaan, kun salainen poliisi Securitate murhasi Ceaușescun vastustajia. Nicolae Ceaușescu yritti lyhentää syntynyttä Romanian valtavaa ulkomaanvelkaa laittamalla maansa lähes koko maataloustuotannon vientiin, mikä johti elintarvikkeiden säännöstelyyn ja nälänhätään. Kun ihmiset valittivat nälkää Nicolae Ceaușescu lanseerasi Ceaușescu-dieetin, tieteellisen ruokavalion, josta puuttuivat proteiinipitoiset ruoat kuten liha- ja maitotuotteet. Nicolae Ceaușescu vieraili myös maaseudulla, jossa häntä kuvattiin tutkimassa liha- ja hedelmäsatoa. Vain filmiryhmä tiesi, että näytille pantu ruoka oli rakennettu lähinnä puusta ja styroksista. Maksaakseen maansa velan Nicolae Ceaușescu yritti kiihdyttää taloudellista kasvua kasvattamalla maansa väestöä. Niinpä Ceaușescu määräsi selibaattiveron synnytysiässä oleville naisille, jotka eivät onnistuneet synnyttämään vähintään neljää lasta. Naisten piti myös käydä kerran kuukaudessa ruumiintarkistuksessa todistamassa, että eivät käyttäneet ehkäisyä. Seksivalistus oli kiellettyä ja ihmisten lisääntymisestä kertovat kirjat oli luokiteltu valtionsalaisuuksiksi, joita saivat lukea vain lääkärit. Väestömäärä kasvoi, mutta kansantuote ei, joten ongelmat vain pahenivat. Presidenttipari eli omassa todellisuudessaan, mistä kertoo mm. se että Ceaușescun sanottiin olleen niin kiintynyt Corbu-koiraansa, että antoi sille oman talonsa, puhelimensa ja autosaattueensa, sekä ylensi sen Romanian armeijan everstikuntaan. Nicolae ja Elena Ceaușescun suistaminen vallasta oli ensimmäinen suorassa televisiolähetyksessä näytetty vallankumous. Nicolaen ja Elenan tuoretta verta vuotavat ruumiit näytettiin televisiossa teloituksen jälkeen 25. joulukuuta 1989. Mutta vaikka teloitetun diktaattorin hautakivi on matala, sen varjo ulottuu käsittämättömän pitkälle. Nicolae Ceaușescun valtakautta arvioi Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Robert Ghement, EPA

Albanian kansantasavallan presidentti Enver Hoxha oli älyllisesti hienostunut, komea ja hurmaava mies. Mutta hän oli myös vainoharhainen, jyrkän ahdasmielinen ja murhanhimoinen stalinistinen Albanian tyranni, joka eristi ja köyhdytti maansa nelikymmenvuotisen valtakautensa aikana. Hän kidutti ja murhasi omia kansalaisiaan ja johti hallitusta synkän, joskus jopa tragikoomisen väkivaltaisesti. Hän tappoi monia ystäviään lavastetuissa onnettomuuksissa ja näennäisten itsemurhien ja teloitusten kautta. Enver Hoxha johti yksinvaltiaana Albaniaa toisen maailmansodan lopusta1945 kuolemaansa 1985 saakka. Ennen kuolemaansa hän ehti muuttaa maansa epäonnistuneeksi ja vararikon partaalla hoippuvaksi valtioksi. Suuri opettaja lempinimeä kantava Hoxha mm. kielsi länsimaisen pop-musiikin, kreikkalaiskristillisen nimen antamisen lapselle, suutelemisen televisiossa sekä ulkomaanmatkailun. Myös televisiovastaanottimien ja henkilöautojen kaltaisten kulutushyödykkeiden yksityisomistus oli kielletty. Varmistaakseen lempiruokansa riittävyyden Enver Hoxha teki punatäplätaimenen kalastuksesta laitonta, rangaistus kalan pyydystämisestä oli 15 vuotta pakkotyötä. Kulutushyödykkeiden puutteesta ei kuitenkaan kuulunut juuri valituksia sillä rangaistus kauppojen valikoimista valittamisesta oli niin ikää 15 vuotta pakkotyötä. Albania on vitsi, joka ei naurata. Hoxhan johdolla Albaniasta tuli Pohjois-Korea keskellä Eurooppaa. 700 000 bunkkerin miestä ja hänen tekojaan arvioi Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki, joka on mm. suomentanut teoksen Hullut Diktaattorit. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Kuva: Armando Babani EPA